Suomen kielipolitiikka ja kieltenopetus

Kuihtuvan puun strategia

Suomenruotsalaisten suurin pelko on heidän ja heidän kielensä häviäminen Suomesta. Tätä vastaan suomenruotsalaiset etupiirit (Huom! Ei pelkästään Rkp) on kehittänyt ”kuihtuvan puun strategian”.

Perusanalyysi on seuraavanlainen:
1. Väestömäärä vähenee suomenruotsalaisten osalta.
2. Suomenruotsalaisuus aate ja henki on vahvinta koulutetussa väestössä, kun taas suorittavan tason ammattitutkinnoissa ruotsin kieleen ja suomenruotsalaisuuteen ei uskota samassa määrin.

Kohta 2., täsmennys: Itse asiassa tieto joka ei ole tullut päivänvaloon on, että ns. duunaritason ammateissa ensimmäinen sukupolvi voi olla ruotsinkielinen, mutta toinen ja kolmas ei. Tämä johtuu, että tällöin kontaktit suomenkieliseen väestöpohjaaan on suuremmat samoin avioliitot kieliryhmien välillä. Kieliryhmään kuulumisesta ei myöskään nähdä saatavan samanlaista etua kuin koulutetussa ruotsinkielisessä väestössä.

Perusstrategia
Väestömäärän lasku on negatiivista kansantaloudelle ja Suomelle kokonaisuudessaan, mutta vähemmistölle tämä voi olla positiivista. Miksi näin? Päinvastoin kuin luullaan on suomenruotsalaisten lisääntymisprosentti hiukan suomenkielistä väestöä suurempi. Tämä on normaalia myös muissa vähemmistökansallisuuksissa ja –ryhmissä, kun elinympäristö antaa sille mahdollisuuden. Lisäksi suomenruotsalaisten keskimääräinen synnyttämisikä on hiukan nuorempi kuin suomenkielisten naisten. Tämän varaan ei voi kuitenkaan perustaa koko ruotsinkielistä väestöstrategiaa.

Yleinen virhekäsitys suomenruotsalaisten pyrkimyksien osalta on, että he toivovat maahanmuuttajien rekisteröityvän ruotsinkielisiksi. Vaikkakin tämä on heidän mukaansa toivottavaa ja näin on tapahtunut, joissakin tapauksissa huomattavasti yli 5 %:n osuuden – EI tämä ole ruotsinkielisyyden väestöstrategian kulmakiviä.

Tärkeämpää on sosiaali-, opetus-, kulttuuri- ja taloudellinen sektori. Miten nämä liittyvät suomenruotsalaisiin ja heidän väestömääränsä kasvattamiseen?

Taloudellinen
Tutkimuksissa on todettu koulutetun väestön pidenpi elinikä ja tyytyväisyys elinoloihinsa. Lisäksi tutkimuksissa on todettu vakinaisen työpaikan ja turvatun taloudellisen aseman kannustavan perheitä hankkimaan lisää lapsia. Viime aikoina on julkisuudessa tuotu esiin, että ”ruotsinkieliset verkottuvat paremmin ja sitä kautta työllistyvät paremmin. Suomenruotsalaisten työttömyys on huomattavasti harvinaisempaa kuin suomenkielisten ja lisäksi sen kesto on lyhyempää”. Monissa suomenruotsalaisissa kommenteissa ”yhteisöllisyys” ja ”toisista huolenpitäminen” ovat suomenruotsalaisten arvojen kulmakiviä (”nepotismi”, ”hyvä veli-verkosto” ja ”omien suosiminen”). Kumpikin kanta on varmasti oikeassa. Nyt täytyy muistaa vähemmistön luontainen populaation itsesäilyttämisvaisto, ja että pienessä ryhmässä kaikki tuntevat helpommin toisensa ja luontainen verkottuminen on tosiasia. Tuomitseminen on turhaa sillä tämä on luonnollinen osa suomenruotsalaisuutta. Ja vaikkakin se ulkopuolisesta näyttää eristäytymiseltä ja jälkiläisille ”valmiin pedin” petaamiselta – ei suomenruotsalainen näe asiaa näin. On muistettava ettei etiikka/moraalikäsitykset niin yksilöiden saatikka ryhmien välillä ole objektiivisia vaan subjektiivisia.

Seuraavat kohdat tekevät kuitenkin tästä suomenruotsalaisuuden säilymisstrategiasta vähemmän miellyttävän ja suomenkielisen enemmistön osalta moraalisesti hiukan epäilyttävän.

Opetus
Tilastollisesti sekä suomenkielisissä, että ruotsinkielisissä väestössä tuotannollisen tason työtehtävissä on väkimäärä vähentynyt. (perustuotanto, teollisuus ja maatalous). Ruotsinkielisessä väestössä vähennys on kuitenkin ollut huomattavasti suurempaa kuin suomenkielisessa väestössä. Samanaikaisesti korkeakoulutuksen saaneiden ruotsinkielisten osuus ikäluokista on huomattavasti kasvanut. Tämä voi olla sattumaa, mutta opetustoimessa tehdyt toimenpiteet 1970-luvulta tähän päivään ei tue tätä käsitystä.

Nyt täytyy muistaa väestökehitys ja suomenruotsaisten vähentyminen nykyiseen 5 %:iin. Mitään vähentymistä ei ole kuitenkaan tapahtunut ylemmissä korkeakoulu- ja yliopistoaloituspaikoissa ruotsinkielisellä puolella muutamaan vuosikymmeneen.

Perusoletuksena olisi voinut olla, että 1930-luvulta 2000-luvulle vähennys olisi ollut suhteellisesti sama kuin ruotsinkielisen väestön väkimäärän vähennys koko Suomen populaatiossa. Antakaa minun toistaa äskeinen - VIIME VUOSIKYMMENINÄ ruotsinkielisten korkeamman koulutustason opiskelupaikkojen vähentyminen on jopa pysähtynyt (suhteellinen osuus siis kasvanut).

Nyt on muistettava, että Rkp on istunut hallituksessa Johannes Virolaisen hallitukselta lähtien (1964), samanaikaisesti huomattava osa opetusministeriön avainviroista on ollut suomenruotsalaisten hallussa. Huom! Ei enemmistö opetusministeriön viroista, vaan ne avainvirat, jotka ovat suorittaneet ministeriössä rahavarojen ja yleisen opetuksen suunnittelun yliopistotasoisessa opiskelussa.

Taloudellisen ja opetusosuuden tavoitteen voisi kiteyttää suomenruotsalaisessa väestöstrategiassa näin: Tärkeintä ei ole määrällinen enemmistö kokonaisuudessaan, vaan enemmistö ja kriittinen massa tärkeimissä avainkohdissa. Näitä on yksityisellä puolella yritysten hallituspaikat, toimitusjohtajuudet ja elinkeinoelämän (työnantajapuolen) avainvirat. Julkisella puolella on tärkeintä päästä niin lainsäädännön valmistelu- kuin kunta-/valtiohallinnon virkamiessuunnittelutyöhön kiinni. Tärkeimmät avainvirat on opetusministeriön alaisuudessa, lisäksi korkeakoulujen ja yliopistojen avainpaikat. Mielipidevaikutus on tärkeää kohdistaa koulutettuihin nuoriin, jotka ovat kansainvälistymisen ja liberaalin talouspolitiikan kannalla (suomenruotsalaisen strategian peitetoimenpiteet ja mediastrategia, johon palataan myöhemmin).

Työ näissä kahdessa – talous ja opetussektorilla olisi turhaa, jollei samanaikaisesti pystytä vaikuttamaan: 1) mediaan ja kansalaismielipiteeseen 2) lainsäädännön säätämis- ja tulkitsemistyöhön. Tästä onnistunein esimerkki lienee lentävä lause ”kaksikielisyys on rikkaus”.

Kuinka paljon yllä olevasta ja YLEn, kulttuurirahastojen ja sosiaalitoimen toimesta on sitten ”äidinmaidossa” saatua käyttäytymismallia ja normaalia vähemmistön eristäytymistä valtaväestöstä. Kuinka paljon eristäytymistä ohjataan ja kuinka paljon kulissien takana suunnitellaan suomenruotsaisuuden säilymisstrategiaa Suomessa… se selviää tutkimalla 1970-luvulta tähän päivään tehtyjä päätöksiä Suomen hallituskoneistossa.

Kuka hyötyy, jos Suomen talouskasvu takkuaa?
Kuka hyötyy, jos Suomessa parhaat kyvyt eivät pääse parhaaseen koulutukseen?
Kuka hyötyy, jos koulutettu suomenkielinen väestö karkaa ulkomaille?
Kuka hyötyy, jos Suomen alkuperäisväestön määrä laskee?

"Vähenevä kakku ei ole kenenkään etu, paitsi jos on jo vähemmistössä"

Jälkikommentti
Huomattavaa yllä olevissa demografisissa viittauksissa on, että kansallisuuksien, kielen ja etnisten perusteiden yms. mukaan luokittelu ja tutkimusten teko ei pääse nykylainsäädännöllä päivänvaloon. Joten kielilaki on vain jäävuorenhuippu suomenruotsalaisten strategian lainsäädäntö- ja oikeuslaitososuudessa. Lisäksi lakia (kts. korkeakoulukiintiöistä ja aloituspaikoista tehdyt kantelut) ovat olleet ruotsinkielisten hallussa (korkein oikeus vain jäävuoren huippuna).

Suomalaisen kansallinen kokoomuksen loppu ja kokoomuksen ruotsinkielisen siiven nousu
”Pistetään ne pelaamaan toisiaan vastaan”, ruotsinkielinen hajoita ja hallitse malli (maalaisliitto vs. kaupunkilaiset, eli keskusta vs. kokoomus, duunarit vs. valkokaulukset, eli sosiaalidemokraatit vs. keskusta/kokoomus), sateenkaari-hallituksen sateenkaaren synty ja taustat ynnä puoluiden ruotsinkielisten osastojen perustamisten taustat.

Suomenruotsalaiset rahastot ja näkymätön valta (investointien lakkautus Suomesta, näissä rahastoissa valta ei ole näkymätöntä vaan tiettyjen harvojen herkkua)

Lainsäädäntötyö ja miten muut lait kuin kielilaki palvelevat suomenruotsaisten pyrkimyksiä.

Ammattikorkeakoulu-uudistus . (Suomenkielisillä ammattikorkeakouluilla paineita pois ruotsinkielisistä korkeakoulu- ja yliopistokoulutuksista).

Ostosopimukset ja ruotsalainen teollisuus. Ruotsin ammattiliittojen yhteydet suomenruotsalaisiin etupiireihin. (Bästa vänner).

Freudenthal: ”Vallan ei tarvitse näkyä vaan tuntua”.

Kirjoittanut nimimerkki "Pikku virkamies"
Jippiin keskustelufoorumi 2005