Suomen kielipolitiikka, kielilaki, kaksikielisyys, kieltenopetus

Ruotsinkieliset kiintiöt kouluissa

*Suomen- ja ruotsinkielisestä kauppatieteellisestä koulutuksesta ruotsinkielisen koulutuksen osuus on noin 18 %, vaikka ruotsinkielisiä on vain 5,5 %.

Helsingin Sanomat 29.7.2006: "Ensi syksynä alkavaan yliopistokoulutukseen hakeneista joka kolmas on saanut opiskelupaikan. – – Ruotsinkielisiä hakijoita oli viisi prosenttia kaikista hakijoista. Heistä hyväksyttiin yliopistokoulutukseen hiukan yli puolet."

Suomen ruotsinkielisistä 15-vuotta täyttäneistä korkea-asteen koulutuksen on suorittanut 30 %, kun muunkielisten, eli pääasiassa suomenkielisten, kohdalla vastaava luku on 25,6 %.
– Lähde: Tilastokeskus, Väestön koulutusrakenne 2006

”Vuonna 2006 ekonomin tutkinnon valintakokeisiin osallistui 15 444 hakijaa, joista hyväksyttyjä opiskelijoita 3 249. Tilastojen valossa Tampereen yliopisto, Oulun yliopisto ja Lapin yliopisto ovat yksiköitä, joihin lähetettiin vuonna 2006 eniten hakemuksia suhteessa hyväksyttyihin. Vastaavasti ruotsinkielisiin yksiköihin, Svenska Handelshögskolaniin ja Åbo Akademiin hakemusten ja hyväksyttyjen välinen suhde on pieni (taulukko 7).”
– Lisää liiketoimintaosaamista korkeakouluista. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007.

Esim. kauppatieteelliseen koulutukseen pyrkiminen tulee myös käytännössä maksamaan aikaa ja rahaa suomenkielisille. Helsingin Sanomat 5.2.2008:
Valintakokeisiin kuluu entistä enemmän aikaa ja rahaa

”Positiivisen syrjinnän tarkoituksena on turvata se, että heikommassa asemassa olevien ihmisten oikeudet toteutuvat käytännössä yhtä hyvin kuin muidenkin.”
– Ihmisoikeudet.net

Tilastojen mukaan ruotsinkielisillä on monet asiat Suomessa paremmin kuin muilla väestöryhmillä. Positiivinen syrjintä pitäisi täten kohdistua Suomessa ruotsinkielisiin, jotta suomenkieliset, saamelaiset, romanit jne. olisivat tasa-arvoisessa asemassa. Asia on käännetty Suomessa päälaelleen: ainoastaan ruotsinkielisillä on Suomessa suhteettomasti oikeuksia, ainakin koulutuspaikkojen suhteen.

”Finland even has a kind of reverse system of quotas and affirmative action for Swedish speakers at the university level; reverse because Swedish speakers tend to be wealthier - Swedish speakers control many of the major industries - and healthier than Finnish speakers.”
– International Herald Tribun: In Finland, a battle of the tongues.

Ruotsinkielisen opetuksen kiintiöiden sanotaan olevan välttämättömiä, jotta Suomessa pystyttäisiin turvaamaan ruotsinkielisten palveluiden saatavuus. Asia ei pidä täysin paikkaansa, sillä kiintiöt koskevat ennen kaikkea yliopistoja eikä yliopistoista valmistuta käytännön palveluammatteihin vaan pääasiassa hallinnon puolelle. Lisäksi suuri osa ruotsinkielisistä sijoittuu yksityissektorille töihin. Samaan aikaan suomenkielisten on suoritettava korkeakouluissa virkamiesruotsi, jotta suomenkieliset pystyvät hoitamaan virkoja ruotsiksi. Ruotsinkielistä yliopistokoulutusta tulisi siis vähentää ja vastaavasti lisätä ruotsinkielistä opetusta ammattioppilaitoksissa sekä ammattikorkeakouluissa, jotta ruotsinkielisiä palveluita pystyttäisiin järjestämään sekä tasa-arvo toteutuisi.

Ote raportista Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta. Kielilakikomitea, 2000:
”Yliopistolakiin sisältyviin Helsingin yliopistoa koskeviin säännöksiin kuuluu säännös siitä, että otettaessa opiskelijoita niille aloille, joiden opetusta annetaan ruotsiksi vain Helsingin yliopistossa, on huolehdittava siitä, että ruotsin kieltä taitavia henkilöitä voidaan kouluttaa riittävä määrä maan tarpeisiin. Tämän varmistamiseksi yliopistolla on oikeus varata osuus aloituspaikoista ruotsin kieltä taitaville pyrkijöille. Käytännössä ruotsia taitavien lakimiesten ja lääkäreiden riittävän määrän varmistaminen on toteutettu yliopiston sisäänpääsykokeisiin liitetyillä kielikiintiöillä, jotka ovat mahdollistaneet muutamien ruotsia taitavien pyrkijöiden pääsyn yliopistoon alhaisemmalla pääsykokeiden pistemäärällä kuin suomenkielisten pyrkijöiden. Epätasavertaiseksi arvostellun ja ajoittain kiivaan yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi joutuneen kiintiöjärjestelmän on kuitenkin todettu olevan perustuslain mukainen, sillä se mahdollistaa kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun ja maan ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista huolehtimisen. Helsingin yliopistossa on lain mukaan ruotsinkielistä opetusta varten vähintään 27 professorin virkaa asetuksella säädettävillä aloilla sekä lautakunta ruotsinkielisen opetuksen kehittämistä ja yhteensovittamista varten. Myös yhden vararehtorin tulee olla ruotsinkielistä opetusta varten perustettuun virkaan nimitetty professori, jollei yliopiston rehtori ole ruotsinkielinen.”

Valtiovalta ei ole mitenkään osoittanut, että edellä oleva pitäisi paikkaansa. Siihen että valtiovalta ei ole asiaa selvittänyt, on jokin syy. Edelliseen otteeseen riittää lyhyt vastaus: ruotsinkieliset kiintiöt eivät mahdollista ruotsinkielisten yhdenvertaista kohtelua eivätkä toisaalta ole tarpeellisia yhdenvertaiseen kohteluun – ainakaan niin kauan, kun suomenkielisillä on pakollinen virkamiesruotsi kaikessa korkea-asteen koulutuksessa tai valtiovalta näyttää toteen selvityksellä, että ylisuuret kiintiöt ovat välttämättömiä.

Korkekoulujen ruotsinkieliseen opetukseen pyrkivillä suomenkielisillä täytyy olla joko valtion tutkintolautakunnan todistus ns. täydellisestä ruotsin kielen taidosta tai hakijan täytyy osallistua tiedekunnan järjestämään vaativaan ruotsin kielen kokeeseen. Ruotsinkielisiltä ei vaadita suomen kielen koetta mihinkään suomenkieliseen koulutukseen. Ruotsinkielisistä 45 % osaa suomea täydellisesti tai lähes täydellisesti. Noin puolelle ruotsinkielisistä, jotka osaavat lähes täydellisesti suomea, on kaksi linjaa tarjolla miltei kaikessa koulutuksessa – suomenkielinen ja ruotsinkielinen – kun suomenkielisille, jotka pääsääntöisesti eivät osaa ruotsia hyvin, on vain yksi eli suomenkielinen. Katso tarkemmin

Lisäksi ruotsinkielisillä on mahdollisuus opiskella Ruotsin yliopistoissa ja korkeakouluissa. Pääsykoe Ruotsin korkeakouluihin jopa järjestetään Suomessa. Vuonna 2007 koe järjestettiin Vaasassa ja Kirkkonummella. Ahvenanmaalaisista  2/3 osaa suorittaa korkeakouluopiskelunsa Ruotsissa. Ruotsinkielistä koulutusta voisi olla siis jopa vähemmän, kuin mitä ruotsinkielisiksi rekisteröityneiden väestömäärä edellyttäisi, mutta koulutusta on suhteellisesti enemmän.

”Svenska  social- och kommunalhögskolan on Helsingin yliopiston erillinen ruotsinkielinen yksikkö, jonka tehtävä on antaa yhteiskuntatieteiden opetusta sekä harjoittaa näiden alojen tieteellistä tutkimusta. Soc&komin pääaineet ovat journalistiikka, sosiaalityö ja sosiaalipolitiikka, sosiaalipsykolgia ja psykologia, sosiologia, valtio-oppi sekä oikeustiede. Opetus- ja tutkintokieli on ruotsi.”

Suomessa on edellä mainittujen alojen sekä kauppatieteiden opetusta suhteettoman paljon vain ruotsiksi, ja näiltä aloilta valmistutaan hallinnon puolelle juuri yhteiskunnan avainpaikoille (lue sivu Kuihtuvan puun strategia), joista käsin on mahdollisuus vaikuttaa pakkoruotsin säilymiseen. Ruotsinkielistä palvelualojen koulutusta ei sen sijaan lisätä. (Esimerkiksi Arcada haki vuonna 2007 lisää lähihoitajaopetukseen aloituspaikkoja, koska ruotsintaitoisista lähihoitajista on suri pula Helsingin seudulla, mutta opetusministeriö ei myöntänyt lisäpaikkoja.)

Suomessa valmistuu suhteettoman paljon ruotsinkielisiä akateemisesti koulutettuja ja vieläpä yhteiskunnan avainpaikoille. Suomenkielisiä valmistuu taas vastaavasti suhteettoman paljon palvelualoille, jonka lisäksi suomenkieliset pakotetaan opettelemaan ruotsia. Näin opetusministeriön päätösten seurauksena suomenkielisiä pakotetaan palvelualoille ja pakotetaan opettelemaan ruotsin kieltä ruotsinkielisten palvelemiseksi.

Epätasa-arvoa tuo myös Ahvenanmaan itsehallintolaki:
41 §
Suomen kielen taito
"Maakunnassa toimivassa oppilaitoksessa tutkinnon suorittanut voi, siten kuin asetuksessa tarkemmin säädetään, päästä valtion ylläpitämään tai valtionapua saavaan ruotsinkieliseen tai kaksikieliseen oppilaitokseen sekä suorittaa tutkinnon siinä, vaikkei hänellä ole sisäänpääsyä ja tutkinnon suorittamista varten vaadittavaa suomen kielen taitoa.".

Ruotsinkielisiä on 5,6 %. Kuitenkin vuonna 2005 lukion suorittaneista oli ruotsinkielisiä 6,1 %. Ammattikoulun suorittaneita ruotsinkielisiä oli luonollisesti suhteellisesti pienempi määrä, 4,9 %. Tämä siitä huolimatta, että PISA-tutkimuksen tuloksissa ruotsinkieliset peruskoululaiset ovat olleet suomenkielisiä huonompia.

”Ruotsinkielisiä ohjataan suomenkielisiä syrjien opiskelupaikoille esimerkiksi ekonomeiksi. Sitten kiljutaan, kun ei saa edes Helsingissä päivähoitoa ruotsiksi, vaan pitää lähteä etsimään ruotsin taitoisia Tukholmasta asti! Eläköön elävä kaksikielisyys - missä lieneekin.”
– Nimim. Amalia, HS Keskustelut, 10.7.2007

Ote tutkija Ilkka Raunion kirjasta Adlercreutzeista Österbladheihin: Suomen säätyläistön historia, 2000:
"Noin 60 % suomenruotsalaisesta ikäluokasta aloittaa lukion, suomenkielisistä noin 50 %. Suomenruotsalaiset pääsevät myös yleensä suomenkielisiä nopeammin käsiksi yliopisto-opintoihin, koska ruotsinkielisiä opiskelupaikkoja on suhteessa enemmän. V. 1995 oli ruotsinkielisiä kaikista korkeakouluihin päässeistä 7,3 %. Suomenkielisestä ikäluokasta n. 24 % suorittaa korkeakoulututkinnon, ruotsinkielisistä 32 %. Huomattavat prosentuaaliset ja lukumääräiset ruotsinkielisten opiskelijoiden keskittymät ovat kauppatieteissä ja yhteikuntatieteissä Kauppatieteellisistä opiskelupaikoista n. 19 % on viime vuosina ollut ruotsinkielisissä yksiköissä. Syitä suomenruotsalaisten korkeakouluopiskelijoiden väestöllistä prosenttiosuutta suurempaan määrään ovat mm. ruotsinkielisten ikäluokkien supistuminen ja se, että ruotsinkielisiä opiskelupaikkoja on suhteessa melko runsaasti (noin 8 % korkeakoulupaikoista on varattu ruotsinkielisille.) Åbo Akademin aloituspaikkoja on prosentuaalisesti lisätty korkeakouluista eniten."

Yliopistolaki: "Åbo Akademi, Svenska handelshögskolan, Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Sibelius-Akatemia, Taideteollinen korkeakoulu ja Teatterikorkeakoulu vastaavat siitä, että ruotsin kieltä taitavia henkilöitä voidaan kouluttaa riittävä määrä maan tarpeisiin."

Kauppakorkeakoulu Hanken (Helsinki ja Vaasa), Åbo Akademi (Turku ja Vaasa) sekä Svenska social- och kommunalhögskolan (Helsinki) ovat valtion ylläpitämiä yksikielisesti ruotsinkielisiä korkeakouluja. Helsingin yliopistolla on kiintiöt ruotsinkieliselle opetukselle ja lisäksi oikeustieteen tiedekunnalla on koulutusta myös Vaasassa. Opetus Vaasassa on ruotsin- ja suomenkielistä. Ruotsinkielisellä opetuksella kauppakorkeakoulujen alotuspaikoista on noin 18 %. Nämä ruotsinkieliseen opetukseen laitetut suhteellisesti liian suuret resurssit ovat loppujen lopuksi pois suomen kielellä opiskelevien opiskelupaikoista.

”Asuin Ruotsissa muutaman vuoden. Opin siellä hyvin ruotsin kieltä. Muutin takaisin Suomeen, ja yritin suomenkieliseen yliopistoon. En päässyt. Huomasin, että ruotsinkieliselle puolelle samaan aineeseen pääsee 98 % hakijoista, suomekielisellä puolella vastaava luku on 12 %. Tiedustelin mahdollisuuksiani hakeutua ruotsinkieliselle puolelle. Ei mahdollisuuksia, koska todistusta ruotsinkielisestä koulusta ei ole. Iso kielikoe on todella vaativa. Monet kaksikielisistä ystävistäni kummastelevat sen vaikeutta ja kertovat, että myös heillä on vaikeuksia vastaamisessa. Tasa-arvoista kielipolitiikkaa? Toinen kummaksumani kohta liittyy mustalais- ja saamenkieliin. Molemmat vähemmistöt ovat asuneet tässä maassa yhtä kauan kuin ruotsinkieliset. Silti heillä ei ole yhtä etuoikeutettua asemaa kielipolitiikassa.”
– Nimim. Henna 17.2.2007

Ruotsinkielinen kauppakorkeakoulu Hanken mainosti vuonna 2006 Internet-sivullaan: "Vi har mest internationella studerande av alla ekonomutbildningar i Finland och utbildar nästan en femtedel av landets ekonomer."

Hanken on valtion ylläpitämä korkeakoulu. Valtio, siis pääasiassa suomenkieliset, ylläpitävät koulutusta, missä 17 – 20 prosenttia paikoista on varattu 5,6 prosentin väestönosan äidinkielellä järjestettävälle opetukselle, ja jonka tuloksena vähintään 15 prosenttia Suomen ekonomeista on ruotsinkielisiä (suomenkielisiä opiskelijoita Hankenissa on n. 15 % (2006), SEFEn jäsenistä ruotsinkielisiä on n. 15 %). Hankenista valmistuvat ruotsinkieliset ekonomit hakeutuvat yhteiskunnassa avainpaikoille, joissa he tukevat kaikin keinoin ruotsin kohtuuttoman vahvan aseman säilymistä, sekä suosivat rekrytoinnissa ruotsinkielisiä. Sanotaankin, että Hankenin ekonomit työllistyvät erittäin hyvin. (Kielitaitoa ajatellen, tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että he osaavat suomea ja englantia, ei hyvästä ruotsin taidosta.) Näin epätasa-arvo ja oravanpyörä ruotsin kielen aseman kohdalla jatkuu. Epätasa-arvoiset koulutuskiintiöt aiheuttavat epätasa-arvoa yhteiskunnassa monella eri tasolla.

”’Kieltämättä auttaa, jos on ruotsinkielinen’, sanoo anonyyminä pysyttelevä Helsingissä vaikuttava suomenruotsalainen, jonka suvun hallussa on iso elintarviketeollisuusfirma. ’Ei niin, että palkattaisiin pelkästään suomenruotsalaisia, mutta sitä muuttuu tuttavaksi huomattavasti nopeammin.’”
– Ari Peltonen, Pakkåruåtsi, City-lehti 19/2006

On sanottu, että kaikilla ruotsia taitavilla suomalaisilla on pääsy ruotsinkieliseen opetukseen, ja näin ollen ruotsinkielisiä kiintiöitä ei tarvitsisi siirtää suomenkieliseen opetukseen. Suomenkielisillä on oikeus opiskella omalla äidinkielellään, joten väite on kestämätön.
Jos periaatteeksi otetaan, että suomenkielisten ei tarvitse saada opiskella omalla äidinkielellään, pätee tämä periaate tietysti myös ruotsinkielisiin. Ruotsinkielinen opetus voitaisiin tällä logiikalla lopettaa Suomesta, koska ruotsinkielisillä on pääsy suomenkieliseen opetukseen.

Euroopan komission tukema vuosina 2002 - 2004 toteutettu "JOIN-projekti", jonka tarkoitus oli edistää syrjimättömyyttä paikallistasolla:
"Koulutuksen alueella direktiivin nojalla säädetty syrjinnän kielto ulottuisi yleisesti koulutuksen tarjontaan ja saatavuuteen sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Säädettävää lakia sovellettaisiin niin ammatilliseen kuin yleissivistävään koulutukseen riippumatta opetuksen järjestäjästä, opiskelun muodosta ja oppimisen tavoitteista. Soveltamisalan piirissä olisi siten paitsi tutkintotavoitteinen koulutus oppilaitoksissa, myös oppisopimuskoulutus, ammatillinen lisä- ja täydennyskoulutus, vapaa sivistystyö sekä varusmieskoulutus. Lakia sovellettaisiin muun muassa opiskelijavalinnan perusteisiin, valintamenettelyihin, opintosuoritusten arvioinnin perusteisiin ja menettelyihin, oppilaiden ja opiskelijoiden kurinpidon perusteisiin ja menettelyihin sekä oppilaille ja opiskelijoille myönnettävien erivapauksien myöntämiseen. Sen sijaan se, miten koulutus Suomessa järjestetään, esimerkiksi koulutuksen rakenne, oppimäärät sekä tutkinnot ja niiden sisältö eivät kuuluisi lain soveltamisalaan, ei myöskään opetuskielen valinta."

Tasa-arvovaltuutetun toimisto:
Tasa-arvolain 10a §:n mukaan
Oppilaitoksen sekä muun koulutusta ja opetusta järjestävän yhteisön on pyynnöstä viivytyksettä annettava kirjallinen selvitys menettelystään opiskelijalle, joka katsoo joutuneensa syrjityksi 8 b §:ssä mainituin tavoin. Selvitysvelvollisuus voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos henkilö kokee tulleensa syrjityksi tasa-arvolain vastaisesti oppilasvalinnoissa. Selvityksen saamiseen on oikeutettu myös henkilö, joka katsoo tulleensa syrjityksi opetusta järjestettäessä taikka muussa oppilaitoksen varsinaisessa toiminnassa. Tasa-arvolain 8b §:n syrjinnän kielto ei koske opetuksen sisältöä tai koulutusjärjestelmän järjestämistä, eikä oppilaitoksella siten ole koulutuksen rakennetta, oppimääriä, tutkintoja tai niiden sisältöä koskevaa selvitysvelvollisuutta.

Yhdenvertaisuuslaki
3 §
Soveltamisalan rajoitukset
Tätä lakia ei sovelleta:
1) koulutuksen tavoitteisiin, sisältöön eikä koulutusjärjestelmään

Suomessa syrjinnän kielto ulottuu kaikkeen muuhun, mutta ei suomenkielisten tasa-arvoon opiskelupaikkojen suhteen.

"Käänteinen "syrjintä" tarkoittaa jonkin ryhmän suosimista toista vastaan. USA:ssa on vakiintunut käytäntö, jonka mukaan esimerkiksi afro-amerikkalaisille varataan kiintiöitä sen takia, että he muutoin olisivat tilastojen todistuksen mukaan muita heikommassa asemassa. Muunlainen syrjintä on siellä lailla kielletty. Suomessa taas on päinvastainen menettely: suomenruotsalaisille on järjestetty erityispalveluita ja kiintiöitä, vaikka heidän olonsa ovat paremmat kuin muulla väestöllä ja heidän osuutensa korkea-arvoisissa viroissa ja tehtävissä on selvästi muuta väestöä (suhteellisesti) suurempi."
Lähde: Wikipedia; Tasa-arvo

YLE Radio 1, 25.7.2006: Suomenruotsalaiset pärjäävät paremmin:
"Pitääkö vanha ennakkokäsitys, että suomenruotsalaiset pärjäävät taloudellisesti paremmin kuin suomenkieliset, vielä paikkansa? Kyllä, vastaa Åbo Akademin Vaasan yliopiston tutkija Jan Saarela. Toimittaja Esa Aallas kävi Vaasassa tapaamassa filosofian tohtori Jan Saarelaa, joka on kollegojensa kanssa selvittänyt ruotsinkielisten ja suomenkielisten tulo- ja varallisuuseroja. Aihe on ollut verrattain tutkimaton ehkä siksi, että siihen liittyy herkkiä kysymyksiä. Uskaltaako kielieroja tällaisella mittarilla edes julkisesti tutkia? Saarela on uskaltanut ja tuloksena siis on, että Suomessa asuvat ruotsinkieliset lähes kautta linjan pärjäävät paremmin; heillä on enemmän varallisuutta ja joillakin alueilla, kuten pääkaupunkiseudulla he tienaavat jopa 17% enemmän kuin suomenkieliset. Lisäksi työttömyys on ruotsinkielisten keskuudessa ollut huomattavasti alhaisempaa."

Jotkut suomenkieliset eivät näe ruotsinkielisten hyvässä asemassa mitään väärää. Tämä pohjautuu positiiviseen asenteeseen ruotsin kieltä ja ruotsinkielisiä kohtaan. Lainsäädäntö ja opiskelupaikat eivät voi kuitenkaan pohjatua asenteelle – oli asenne positiivinen tai negatiivinen – vaan näiden tulee pohjautua tasa-arvoon. Asiaa voisi verrata siihen, että ihmiset jonottavat lippua yleisötapahtumaan. Jonossa olevalla suomenkielisellä on erittäin positiivinen asenne ruotsinkielisiin. Kun ruotsinkielinen tulee ehdottamaan, että hän pääsisi jonon ohitse, tämä suomenkielinen antaa luvan. Tämä olisi kuitenkin epäoikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka ovat olleet jonossa jo kenties hyvin pitkäänkin. Kun tarpeeksi monta ruotsinkielistä päästetään jonon ohitse, on lopputulos se, että jonon häntäpäässä olevat jäävät kokonaan ilman lippua. Näin käy hyvin todennäköisesti joka vuosi esimerkiksi joidenkin suomenkielisten kohdalla, jotka hakevat suomenkieliseen kauppatieteelliseen koulutukseen.

Lue myös: Eriarvoisuus alkaa jo lukioissa

* Lähde: WERA - Opetushallituksen tilastotietojen raportointipalvelu
Vuonna 2007 yliopistojen kauppatieteellisiä aloituspaikkoja oli WERA:n mukaan Suomessa 2 397, joista Hankenilla ja Åbo Akademilla yhteensä 442 eli 18,4 %. Yliopistojen aloituspaikoista osa on englanninkielisiin koulutusohjelmiin, mikä tuo pienen virhemarginaalin katsottaessa ruotsin- ja suomenkielisen opetuksen aloituspaikkoja.