Suomen kielipolitiikka ja kieltenopetus

Suomen työelämässä tarvitut kielet

Tämä sivu tuo esille sen, että kielten tarve Suomen työelämässä on muuttunut ja muuttuu voimakkaasti Euroopan integraation sekä globalisaation myötä. Suomen työelämässä tarvituimpia kieliä suomen lisäksi ovat tällä hetkellä englanti, ruotsi, venäjä, saksa ja ranska. Näistä ylivoimaisesti tarvituin kieli on englanti. Ruotsin kielen tarve Suomen työelämässä kasvaa suhteellisesti vähiten, joten tulevaisuudessa tärkeysjärjestys tulee todennäköisesti olemaan toinen. Kieliä ei opiskella kouluissa tämänhetkistä tilannetta varten vaan ennen kaikkea tulevaisuutta varten.

Kielten tarve Suomessa on voimakkaasti myös alueellista. Tällä hetkellä esimerkiksi Itä- ja Kaakkois-Suomessa tarvituimmat vieraat kielet ovat englanti ja venäjä. (TAK Oy. Työnantajakysely 2008, Itä-Suomi. Venäjän kielen asema.)

Ruotsin kielen ollessa pakollinen aine kouluissa, joutuu oppilas muita kieliä kuin englantia ja ruotsia opiskellakseen lukemaan äidinkielen lisäksi kolmea vierasta kieltä. Oppilaiden resussit ovat kuitenkin rajalliset, ja lisäksi valtaosalla suomalaisista on motivaatiota opiskella vain yhtä vierasta kieltä. Motivaatiolla on keskeinen osa kielen oppimisessa.

Oppilaiden osaaminen on yhteydessä heidän asenteisiinsa kielen tärkeyttä ja mieluisuutta kohtaan.”
(Opetusministeriö. Verkkolehti Etusivu, 19.8.2004. Kielenoppimismahdollisuudet turvataan tasa-arvoisesti.)

Suomessa kielten opiskelu ja kielten todellinen käytännön tarve eivät kohtaa. Suomea ei hyödytä tilastoluvut useiden eri kielten opiskelusta, vaan työelämä tarvitsee syvällisesti käytännössä eri kieliä osaavia ihmisiä. Ainoa realistinen keino saada kielten opiskelu ja työelämän todellinen kielten käytännön tarve kohtaamaan on se, että kouluissa on äidinkielen lisäksi kaksi pakollista kieltä, jotka ovat oppilaan vapaasti valittavissa. Suomenkielisissä kouluissa oppilailla olisi näin ollen mahdollisuus lukea ruotsin tilalla jotain muuta koulussa tarjolla olevaa kieltä.

Edellinen parantaa samalla ruotsin opetuksen tasoa, sillä ruotsin opinnoissa tulee olemaan enemmän niitä, jotka ovat valinneet ruotsin opiskelun omasta vapaasta tahdostaan. Myös ruotsinopettajien työ tulee mielekkäämmäksi ja samalla motivaatio ja tavoitteet opetuksen suhteen paranevat.

Syyt miksi ruotsia ei muuteta valinnaiseksi kieleksi muiden kielten rinnalle, eivät liity työelämän kielten tarpeisiin, vaan ovat asenteellisia. (Lue sivu Ruotsin kielen pakollisuuden perustelut.)

Peruskouluissamme maan kaksikielisyyden ja suomen kielen luonteen (ei maailmankieli) vuoksi oppilaiden viikkotuntimäärästä äidinkieli mukaan lukien noin kolmasosa on kielten opetusta. Tätä osuutta ei juuri voida lisätä muiden oppiaineiden kohtuuttomasti kärsimättä. [- -] EU-kokouksissa puhutaan pääsääntöisesti englantia, mutta käytävillä ranskaa.”
– Hannu Lilja, ent. opetuspäällikkö, Opettaja-lehti 10/2008, Keskustelua-palsta

Pakkoruotsi.net kannattaa valtakunnallisen KIEPO-projektin D-vaihtoehtoa koulujen kieliohjelmaksi.
KIEPO – Kielikoulutuspoliittinen projekti 2005 – 2007.
Loppuraportin kieliohjelmavaihtoehdot:
Vaihtoehto D:
Oppilailla on subjektiivinen oikeus ruotsin opiskeluun.
Perusopetus:
K1 (1. vieras kieli): Pakollinen alakoulusta alkaen. Valittavissa kielistä englanti, ruotsi, venäjä, saksa ja ranska.
K2 (2. vieras kieli): Sama kuin edellä.
Lukio: K1 + K2
Ammatillinen koulutus: K1 + K2
Korkea-aste: K1 + K2

Eri kielten hyödyt ja tarve Suomessa

EU-maiden hyödyllisimmät kielet

Ylioppilastutkinnon kielten kirjoittajat 2006
Diagrammi on suuntaa antava, koska kyseessä ei ole kirjoittaneet vaan ilmoittautumiset kokeisiin. Diagrammit osoittavat kuitenkin, että Suomessa ei opiskella kieliä muuta maailmaa varten, tai edes Eurooppaa varten, vaan etupäässä ruotsinkielisiä varten.

SUKOL on erittäin huolissaan suomalaisten kielitaidon yksipuolistumisesta.”
– KISU, Kielitaitoinen Suomi 2005-2007 -hanke

Tilastotiedot osoittavat, että saksan, ranskan ja venäjän osaajia on tulevaisuu­dessa entistä vähemmän. Myös sitoutumi­nen opiskeluun näyttää vähenevän vuosi vuodelta. Kysymys kuuluukin, miten selvi­ämme työelämän kielitaitovaatimuksista?”
– KISU-hanke, Kielivalinnat 2004

Suomalaiset elävät yhä monikielisemmässä ja kansainvälisemmässä yhteiskunnassa. Työelämä edellyttää suomalaisilta monipuolista kielitaitoa ja kulttuurien tuntemusta. Teoreettiset taidot eivät riitä, vaan tarvitaan kykyä syvälliseen vuorovaikutukseen vieraalla kielellä. Englannin lisäksi tarvitaan muun muassa ruotsin, saksan, ranskan ja venäjän taitajia.”
– KISU-hanke, Tavoitteena kielitaitoinen Suomi

Yleisesti on vallalla käsitys, että englannin kielellä tulee toimeen kaikkialla. Näin ei kuitenkaan ole edes Euroopassa. Vain reilu puolet EU-kansalaisista kertoo osaavansa äidinkielen lisäksi vähintään yhtä vierasta kieltä. Esimerkiksi espanjalaisista, italialaisista ja portugalilaisista 64 % kertoo osaavansa hyvin vain äidinkieltään.

Saksan, ranskan ja venäjän opiskelijoiden määrä kouluissa on vuoden 2000 jälkeen supistunut noin kolmanneksella siitä huolimatta, että kolmen kielen opiskelijoita on yritetty lisätä (esim. Kimmoke-projekti). Syy on tieteen, teknologian ja yhteiskunnan kehittymisen myötä tapahtunut omaksuttavan tiedon määrän kasvaminen. Nyky-yhteiskunnassa kaksi jokaiselle pakollista kieltä kouluopetuksessa on enimmäismäärä.

– – Suomessa on olemassa runsaasti kielikoulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen liittyviä kysymyksiä, jotka kaipaisivat nykyistä paljon laajapohjaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa tarkastelua ja eri intressipiirien vuorovaikutukseen perustuvaa pohdintaa. Kielikoulutuksen strategisista ratkaisuista ja koulutuksen suunnittelusta vastaavien joukko on maassamme hyvin pieni, mutta kielikoulutukseen nivoutuvien kysymysten merkitsevyys on yhteiskunnan kannalta erittäin suuri. Kansainvälisten yhteyksien lisääntyminen ja merkityksen kasvu, yhteiskunnan monikielistyminen ja monikulttuuristuminen sekä tieto- ja viestintäteknologian kehittyminen aiheuttavat uusia vaatimuksia. Kaikki tämä on voimakkaasti kasvattamassa suomalaisten kielivarantoa koskevien ratkaisujen merkitystä, eikä tulevaisuudessa näyttäisi olevan tapahtumassa mitään sellaista, joka vähentäisi kansalaisten kieli ja viestintätaitojen tarpeita.”
– Kari Sajavaara & Sauli Takala (toim.), 2004. Kielikoulutus tienhaarassa. Jyväskylän yliopisto, Soveltavan kielentutkimuksen keskus.

Suomi tarvitsee skandinaavisten kielten osaajia pohjoismaiseen yhteistyöhön, vaikka kanssakäyminen tapahtuukin yhä enemmän englanniksi (näin varsinkin tieteellisessä yhteistyössä). Suomenkielinen ei yleensä ymmärrä hyvin esimerkiksi tanskaa kouluruotsin suorittamisesta huolimatta, jolloin kanssakäyminen tapahtuu englanniksi. Koulujen ruotsin opetus, joka on osaksi suomenruotsia, tulisi muuttaa opetukseksi, jossa käydään jollakin tasolla läpi riikinruotsia, norjaa ja tanskaa (em. kielten puhujia yhteensä noin 20 milj.).

Me haluamme opettaa lapsillemme norjaa! Käytännössä Utsjoen kunta on kolmekielinen kunta, järjestyksessä saame, suomi ja norja. Elinkeinoelämä ja kaikenlainen kommunikointi Utsjoella tarvitsee päivittäin jokaista näistä kielistä. Ruotsinkielisiä ei Utsjoella taapaa "koskaan". Toiveemme on, että kunta pysyisi elinkelpoisena ja nuorillamme olisi kielellisesti mahdollisuus työllistyä kotikunnassaan.”
– Esa Karpoff, Utsjoki, 11.2.2008

Ruotsin kieli ei ole tarpeeton kieli Suomelle, mutta sen pakollisuus koko väestölle on haitallinen asia. Kun puhutaan kielten tarpeesta tai jonkin kielen hyödyllisyydestä, tulee muistaa, että tarvitsemme Suomessa myös useiden muiden kielten osaajia. Vaikka ruotsin tarve olisi kuinka suuri Suomen työelämässä, sen pakollisuus on haitallinen asia, koska tarvitsemme monipuolisesti eri kielten osaajia. Kieli johon Suomessa panostetaan, on väärä. Pakollisena ruotsin kieli ei ole kilpailuetu. Pitää myös muistaa, että Suomessa on noin 290 000 ihmistä, jotka puhuvat äidinkielenään ruotsia. Näiden ihmisten kieliaitoa tulee luonnollisesti käyttää hyväksi sekä ruotsinkielisissä palveluissa Suomessa että pohjoismaisessa yhteistyössä.

Hyödyllisin vieras kieli Suomessa: englanti
Toiseksi hyödyllisin vieras kieli Suomessa: saksa”
– Yht. tri, tutkija Jukka Pietiläinen, Kielitaidon kehitys Euroopan Unionissa, 2006

Englannin kielen tarve Suomen työelämässä on selvitysten mukaan ylivoimaisesti suurin, mutta lainsäädännössä englanti ei ole pakollinen aine kouluissa. Englannin osaajista ei ole kuitenkaan pulaa, mikä osoittaa, että kielen tarpeen täyttämiseksi työelämässä kielen ei tarvitse olla pakollinen aine koulussa. Ruotsin kielen kohdalla kysymys on siis yksinomaan politiikasta – minkä jo nimi "toinen kotimainen" kertoo. Oppilaitosten pakollinen ruotsi ei ole tarpeeseen pohjautuvaa vaan puhtaasti poliittinen päätös. Oppilaitosten tulisi saada keskittyä itsenäisesti varsinaisiin tehtäviinsä: yleissivistyksen, tieteen ja ammattitaidon kehittämiseen.

Ruotsia puhuu maailmassa – Suomessa ja Ruotsissa – yhteensä noin yhdeksän miljoonaa ihmistä. Suurimmat Suomen kauppakumppanit ovat Venäjä, Saksa ja Ruotsi. Kauppa EU:n sisällä muodostaa yli 60 prosenttia Suomen kokonaiskaupasta. EU:n tekemien kyselytutkimusten mukaan hyödyllisimmät kielet EU-maissa ovat englanti, ranska ja saksa. Suomen elinkeinoelämässä on pula etenkin ranskan, saksan ja venäjän osaajista. Globalisaation edetessä myös muiden kielten tarve kasvaa. Maailman puhutuimmat kielet ovat mandariinikiina, englanti, espanja, venäjä, ranska, portugali, arabia, bengali, hindi-urdu, japani ja saksa. Johtavien teollisuusmaiden, G8-maiden, pääkielet ovat englanti, ranska, saksa, venäjä, italia ja japani.

Maailman eniten puhuttuja kieliä ovat mandariinikiina ja hindi. Voisivatko nämä kielet astua englannin sijalle maailmankielinä? Kummallakin niistä on oma hankaluutensa kansainvälisessä viestinnässä: kirjaimisto ja ääntäminen. Samat vaikeudet on myös arabian kielellä murteineen. Mikä kieli jää jäljelle kilpailemaan englannin kanssa kielten valta-asemasta? Vastaus on yksiselitteinen: espanjan kieli, Amerikan puhutuin kieli. Sen puhujien määrä on kirinyt englannin ohikin, uskomatonta kyllä! Se kovertaa jo englannin kielen valta-asemaa sisältä päin: Yhdysvalloissa on jo yli 20 miljoonaa espanjankielistä. Korkea syntyvyys ja maahanmuutto lisäävät espanjan kielen osuutta koko Amerikan jo nyt puhutuimpana kielenä. Sitä ja sen läheistä sisarkieltä portugalia puhuu maailmassa jo yli 600 miljoonaa henkeä, lähes kaikilla mantereilla.”
– Sakari Kaila, opetusneuvos, Helsinki (Helsingin Sanomat, Mielipide, 19.6.2007)

Englantia puhuu äidinkielenään yli 300 miljoonaa ihmistä. Englantia puhutaan 105 maassa ja yli 600 miljoonaa ihmistä käyttää englantia päivittäin. Englanti on tieteen, tietotekniikan, kansainvälisen talouselämän sekä politiikan kieli. Englanti on vakiintunut lingua francaksi. Lisäksi maailman kirjallisuudesta yms. tietolähteistä käännetään loppujen lopuksi erittäin vähän suomeksi, mutta englanniksi sitäkin enemmän.
Ranskaa puhuu äidinkielenään noin 109 miljoonaa ihmistä ja kaiken kaikkiaan yli 260 miljoonaa (primary language + secondary language) ihmistä viidessä maanosassa. Ranska on englannin jälkeen maailman opetetuin vieras kieli ja sillä on virallisen kielen asema 41 maassa. EU:n myötä ranskan merkitys on kasvanut hallinnossa, tutkimuksessa ja elinkeinoelämässä. Yli puolet englannin kielen sanoista on ranskalaista alkuperää.
Saksaa puhuu äidinkielenään noin 120 miljoonaa ihmistä Euroopassa (näistä Saksassa asuvia noin 82 miljoonaa). Saksa on etenkin tekniikan alan kieli ja Euroopan puhutuin kieli. Saksa on virallinen kieli Saksassa, Itävallassa, Belgiassa, Liechtensteinissä, Luxemburgissa ja Sveitsissä, mutta sillä on myös paikallinen virallisen kielen asema Tanskassa, Italiassa ja Romaniassa. Lukuisat siirtolaisvähemmistöt ympäri maailmaa puhuvat myös saksaa.
Venäjää puhuu arviolta 275 miljoonaa ihmistä, joista äidinkielenään noin 165 miljoonaa ihmistä. Venäjä on maailman viidenneksi puhutuin kieli. Venäjän kielellä tulee melko hyvin toimeen myös muita slaavilaisia kieliä puhuvissa maissa.
Espanja on yli 400 miljoonan ihmisen äidinkieli. Espanja on maailman kolmanneksi puhutuin kieli ja virallinen kieli 21 maassa. Noin 12 %:lla amerikkalaisista on äidinkielenään espanja.
Italiaa puhuu maailmassa noin 70 miljoonaa ihmistä. Italian kieltä puhutaan yhteensä 30 maassa. Italian sukulaiskieliä ovat mm. ranska, espanja, portugali ja romania.

Kun joku yritysjohtaja esiintyy lehtien palstoilla kaivaten venäjän kieltä puhuvia osaajia, hän ei tarkoita humanisteja, vaan insinöörejä, ekonomeja ja taloushallinnon asiantuntijoita, joilla pitäisi vielä lisäksi olla sujuva venäjän taito. Venäjän pitää muuttua puoleensavetäväksi ja mielenkiintoiseksi maaksi, jotta motivaatiota löytyisi opiskeluun ja siellä työskentelyyn. Ulkokohtaisilla pakkokeinoilla ei saavuteta mitään.”
– Paula Pirhonen, Tuusula (Helsingin Sanomat, Mielipide, 8.2.2007)

Tulkkaus on myös suositeltava käytäntö, vaikka se tuokin lisäkustannuksia. Tulkkaus ei ole vain keino, johon turvaudutaan viimeisenä vaihtoehtona. Tulkkaus lisää kielellistä tasa-arvoa, ja tulkkausta käytettäessä osallistuminen keskusteluun voidaan ratkaista pätevyyden, ei kielitaidon, perusteella. Tämä päteee tietysti myös muuhunkin kuin pohjoismaiseen yhteistyöhön, mutta keskusteltaessa vieraskielisen kanssa hänen äidinkielellään, tuo tämä aina mukanaan tiettyä vieraanvaraisuutta. Lisäksi eri kulttuurit avautuvat kielen kautta, joten kysymys on myös, tai jopa ennen kaikkea, suomalaisen sivistyksen tasosta.

Suomi on niin pieni kielialua ja kulttuuri, että meidän pitäisi olla, jokaikisen, aidosti kaksikielisiä: oma suomi sekä jokin isoista maailmankielistä, jota pystyisimme käyttämään todella sujuvasti ja myös kirjallisesti.”
– Raija Oranen, kirjailija, yht. maist. (Sanojen aika)

Ruotsin kieli on suomenkielisille helpompi oppia kuin moni muu kieli. Näin on myös sen takia, että Suomessa on ruotsinkielistä mediaa, jota voi seurata opiskelun tueksi. EU suosittaa, että kaikissa EU-maissa opiskeltaisiin kahta vierasta kieltä. Näin varmasti tulee olemaan Suomessa jatkossakin eli kouluissa on kaksi pakollista kieltä äidinkielen lisäksi.
Mikä olisi sen parempaa ruotsin kieleen suhtatumisen kannalta, kuin että kouluissa olisi kaksi pakollista kieltä äidinkielen lisäksi, mutta kielet olisivat valinnaisia. Tällöin ne, jotka tällä hetkellä purnaavat pakkoruotsista, joutuisivat toteamaan: "Onneksi saamme opiskella englannin rinnalla ruotsia eikä tarvitse opiskella jotain vaikeampaa kieltä." Samalla valinnaisuus antaa mahdollisuuden valita opiskeltava kieli työelämän todellisten tarpeiden mukaan, sillä kielten tärkeysjärjestys Suomessa on myös alueellista.

Maailmanlaajuisesti katsottuna suomalaiset ja ruotsalaiset ovat hyvin samanlaisia. Näin ollen Pohjoismaiden kulttuurin tuntemus ja taito kommunikoida pohjoismaalaisten kanssa ei juurikaan avarra suomalaisten maailmankuvaa. Selvitysten mukaan varsinkin suomalaisten nuorten asenteissa olisi kuitenkin paljon parannettavaa, mitä tulee suhtautumisessa ulkomaalaisiin. Ruotsin kielen pakollisuus on osaltaan estämässä suomalaisten maalmankuvan avartumisen. Pakkoruotsi on myös itsessään ulkomaalaisvastainen, kun tarkoitetaan pakkoruotsilla virkojen ruotsin taidon vaatimuksia. Aikuiselta maahanmuuttajalta kahden uuden vieraan kielen opettelu viran saamiseksi on liikaa vaadittu. Tätä voidaan sanoa häpeätahraksi Suomen ulkomaalaispolitiikassa, sillä työpaikan saanti on oleellinen osa maahanmuuttajien integrointia yhteiskuntaan.

Kielipoliittista keskustelua tulee käydä maan kokonaisetua ja yksilön demokraattisia oikeuksia kunnioittaen. Suomalaisten kielitaitovaranto on tutkimusten mukaan huolestuttavasti kaventunut. Rajallisen resurssipoolin omaava, maantieteellisesti syrjässä sijaitseva ja omintakeisen pienen kielialueen Suomi tarvitsee käyttöönsä kaikki väestöstään irtoavat resurssit paljon puhutun kilpailikykynsä parantamiseksi. Maailmankielten hallitseminen on ensimmäinen edellytys kansainväliselle menestymiselle. Englanti on aikamme latina, ja tätä tuulimyllyä vastaan on aivan turha, jopa haitallista, taistella. Suomalaisten nuori polvi osaa englantia kohtuullisen hyvin, mutta työelämän kannalta ei useinkaan riittävän hyvin. On myös taloudellisesti merkitäviä maailmankolkkia, joissa englanti ei ole puhuttu kieli. Tarvitsemme kipeästi mm. saksan, espanjan, venäjän ja kiinan taitajia. Suomen tärkein kilpailuvaltti ovat koulutetut, kielitaitoiset ihmiset. Työelämän kannalta riittävää kielitaidon tasoa ei useimmiten ehditä hankkia ruotsin viedessä resursseja muilta opinnoilta. Ruotsinkielelle ei myöskään tule antaa asemaa joka vääristää opiskelijoiden valikoitumista eri aloille ja työtehtäviin.
Kielten opiminen poikkeaa muusta oppimisesta siinä, että kieli on myös ajattelun ja itseilmaisun väline, ja sidoksissa aina johonkin kulttuuripiiriin. Tämä tekee kielten oppimisen lähtökohdat vielä yksilöllisemmiksi henkilökohtaisemmiksi kuin mitä ne nk. reaaliaineiden kohdalla ovat. Lahjakkuuden ohella motivaatio on tärkein oppimisen edellytys. Itseisarvoinen pakko ei motivoi, vaan synnyttää vastareaktion. Propaganda voi jossain määrin toimia suljetuissa ympäristöissä, mutta avoimessa viestintäympäristössä senkin jäljet ovat lyhyet. ”
– Nimim. Tasa-arvoa ja demokratiaa, Kaupunkilainen-blogi, 12.9.2007

Ruotsin kielen pakollisuus alentaa suomalaisten sivistystasoa sillä muiden kielten ja kulttuurien tuntemus jää pakkoruotsin myötä Suomessa vähäisemmäksi. Fil. tri Riitta Pirin väitöskirjassa vuodelta 2001 "Suomen kieliohjelmapolitiikka. Kansallinen ja kansainvälinen toimintaympäristö" todetaan:
Kielivalinta olisi yksinkertaista, jos vieras kieli olisi ainoastaan viestinnän väline. Näin ei kuitenkaan ole, sillä kielitaito vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Vastikään valmistuneessa virkamiesten kielikoulutusta koskevassa selvityksessä kävi ilmi, etta suomalaiset virkamiehet hoitavat mieluusti yhteyksiä niistä maista tuleviin, joiden kanssa he pystyvät vaihtamaan ajatuksia ja he taas vierastavat niiden maiden edustajia, joiden kieltä eivät osaa puhua.”

Pakollinen ruotsi alentaa sivistystasoa myös opiskelumotivaation ja resurssien heikentäjänä.

Elinkeinoelämän keskusliiton selvitys Työelämän murros heijastuu osaamistarpeisiin. Osaavaa henkilöstöä yrityksiin vuodelta 2005 toteaa:

”Pääkielten osaaminen ei riitä. Ranskan, espanjan, italian ja kiinan kielen tarve on noussut selvästi verrattuna aikaisempiin selvityksiin. Vuoden 2004 osaamistarveluotaimessa ranskaa painotti reilut 10 prosenttia vastaajista, nyt viidennes vastaajista. Espanjan, italian ja kiinan kieltä painotti vuoden 2004 rekrytoinnissa selvästi vajaa 10 prosenttia vastaajista. Nyt osuus on noussut espanjan kohdalla 14:een, italian kohdalla 13:een ja kiinan osalta 12 prosenttiin.
Erittäin vahvan kielitaidon merkitys korostuu työelämän osaamistarpeita ennakoivissa sekä pitkän tähtäimen että lyhyemmän aikavälin tutkimuksissa. Kielitaitokäsitetään työelämässä laajasti niin, että se sisältää kyvyn syvälliseen vuorovaikutukseen, luottamuksen luomiseen ja yhteistyön pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Jos Suomi aikoo selviytyä voittajana globaalissa kilpailussa työpaikoista ja hyvinvoinnista, suomalaisissa kouluissa on ylläpidettävä monipuolista kielikoulutusta. Tilastokeskuksen mukaan vuosiluokkien 7 –9 oppilaista vuonna 2003 vain 17 prosenttia opiskeli saksaa ja ranskaa 8 prosenttia. Keväällä 2004 lukion koko oppimäärän suorittaneista venäjää opiskelleiden osuus oli vain 5 prosenttia. Muita harvinaisempia vieraita kieliä opiskelleiden osuudet jäivät neljään prosenttiin tai sen alle.”

Seuraavat Elinkeinoelämän keskusliiton selvityksen prosentit kuvaavat, kuinka suuri osuus kyselyyn vastanneista työnantajista painotti kyseisen kielen taitoa rekrytointikriteerinä. Selvityksessä kysymykset esitettiin työnantajille (ei siis työntekijöille), joista monet, vaikka ovat yksityissektorilla, ovat enemmän tai vähemmän kielilain tai kuntien kielisääntöjen armoilla. Ruotsin kielen osuus ei näin ollen välttämättä kuvaa todellista kielen käytännön tarvetta.

Työpaikkailmoituksissa lukee hyvin usein, että ruotsin taidosta on etua, kun taas esimerkiksi englannin kohdalla voi lukea, että taitoa edellytetään tai työpaikkailmoitus voi olla jopa kokonaan englanniksi. EK:n kyselyssä ei eroteltu sitä, onko kieli välttämätöntä hallita vai onko kielen osaamisesta vain etua hakijalle. Ruotsin taidon kysyminen (varsinkin palvelualoilla) on myös vanhastaan jäänyt asenne, ei reaalinen tarve.

Muihin kieliin kuin ruotsiin eivät vaikuta edellä mainitut asiat, joten voidaan olettaa, että kielen tarve on todellinen.

Englanti yli 80 %
Ruotsi 65 %
Saksa n. 40 %
Venäjä n. 40 %
Ranska 20 %
Espanja 14 %
Italia 13 %
Kiina 12 %

Ruotsin painoarvo nousi vuoden 2004 reilusta 50 prosentista 65 prosenttiin, vaikka Pohjanlahden yli fuusioituneiden yritysten työkieli on yleensä englanti, eikä Suomessa ruotsinkielisten väestöosuukaan ole noussut.

Tilanteen muutosta voi jonkin verran selittää kasvanut vienti Ruotsiin, mutta vienti on kasvanut myös mm. Venäjälle ja Saksaan. Kouluissa venäjä ja saksa eivät ole pakollisia aineita. Onko lisäksi vain 9 miljoonan asukkaan Ruotsi se maa, johon Suomen kannattaa panostaa viennissä ja onko ruotsi kieli, jota kannattaa käyttää ruotsalaisten kanssa? Englannin taito on Ruotsissa Eurobarometrin mukaan erittäin korkealla.

Katso kuva "Kielten opiskelu ja mahdollisuudet".

Yksitoista suurinta valtiota bruttokansantuotteen mukaan (ostovoimapariteetilla korjattuna). Suluissa valtion yksi virallinen kieli.
1 Yhdysvallat (englanti)
2 Kiina (kiina)
3 Intia (englanti)
4 Japani (japani)
5 Saksa (saksa)
6 Yhdistynyt kuningaskunta (englanti)
7 Ranska (ranska)
8 Venäjä (venäjä)
9 Italia (italia)
10 Brasilia (portugali)
11 Espanja (espanja)

”Nordean edeltäjässä MeritaNordbankenissa kieleksi valittiin ruotsi. Viestintätilanteiden ongelmat, riittämättömyyden tunne ja turhautuminen omaan tai toisten kielellisiin valmiuksiin tulivat siellä selvemmin esille. Kun tanskalainen UniDanmark liittyi konserniin, yhteiseksi kieleksi muuttui englanti. Sen sijaan Storan ja Enson fuusioituessa yhteiseksi kieleksi valittiin heti englanti, mikä aiheutti vähemmän kitkaa viestinnässä.”
– Suomen Akatemian tiedote FT, KTM Leena Louhiala-Salmisen julkaisusta Communication and Language Use in Merged Corporations: Cases Stora Enso and Nordea, 2002.

Suomen viennissä Venäjä ja Saksa ovat samalla tasolla Ruotsin kanssa, mutta venäjä ja saksa eivät ole pakollisia aineita kouluissa. Tarve ei voi olla peruste kielen pakollisuudelle - tai muuten joutuisimme laittamaan mahdottoman määrän eri kieliä pakolliseksi kouluihin - mutta se on peruste kielen opetuksen tarjonnalle.

”Vaikka englantia puhutaan kaikkialla, se ei yksin riitä. Nyt tarvitaan mandariinikiinaa, mutta myös espanjaa ja venäjää. Jos aiemmin kielten Top Ten -listalla oli pääasiassa eurooppalaisia kieliä, tilanne on nyt aivan toinen. Ilman laajaa kielitaitoa ei voi voittaa bisneksessä, brittijohtaja (Peter Mathews) muistutti.”
”Jos vaikkapa kiinalainen yritys haluaa tehdä kauppaa Espanjassa ja tarjoaa täsmälleen samat asiat kuin puolalainen firma, mutta vain kiinalainen osaa sujuvasti espanjaa, kumman luulette tänään saavan kaupan, kysyi Mathews, jonka oma vastaus ei jäänyt epäselväksi.”
”Komission viime helmikuussa julkaiseman selvityksen mukaan 11 prosenttia pienistä ja keskisuurista eurooppalaisista yrityksistä arvioi menettäneensä tilauksia ja kauppoja kielitaidon puutteen vuoksi.”
– Turun Sanomat, Englanti ei riitä Euroopan kielitaidoksi, 23.9.2007

Suomen vienti Venäjälle, Saksaan ja Ruotsiin 2005 – 2006

Osaltaan tilanteen muutoksen selittää vuoden 2004 alusta voimaan tullut kielilaki, joka koskee myös yksityisen sektorin yrityksiä, jotka kaksikielisen viranomaisen tai kunnan toimeksiannosta tuottavat palveluja. Luku 65 % ei ole siis reaalinen. Kun asioita rationalisoidaan, eli ruotsinkieliset palvelut pyritään suhteuttamaan alueen ruotsinkielisen väestön määrään, on ruotsin reaalinen tarve Suomen elinkeinoelämässä suunnilleen samaa luokkaa kuin saksan ja venäjän tarve.

Työnantajien vaatimus ruotsin taidosta tulee suureksi osaksi siitä, että työnantajat voivat vaatia ruotsin taitoa koulujen pakollisen ruotsin ansiosta. Jos ruotsi ei olisi pakollinen aine kouluissa, työnantajat vaatisivat ruotsin taitoa vain silloin, kun taitoa todellisuudessa myös käytännön tasolla tarvitaan.

Tuntuu siltä, että ruotsin kieltä taitavia ei löydy enää semmosia määriä, mitä aikaisemmin on löytynyt ja nykyään rekrytointitarve on niin kova, että sitä ruotsin kieltä ei voida enää vaatia.”
– Sami Sievä, päällikkö, Finnair, Ylen tv-uutiset 7.3.2008.

Helsingin yliopiston vuonna 2005 tekemässä selvityksessä "Että osaa ja uskaltaa kommunikoida"
70 prosenttia suomenkielisistä vastaajista ei käyttänyt ruotsia työssään lainkaan tai vain satunnaisesti. 30 prosenttia käytti jonkun kerran kuukaudessa tai useammin.

”Kukaan ruotsinkielisistä vastaajista ei selviä työstään täysin ilman suomen kieltä. Sen sijaan suomenkielisistä vastaajista vain kolmannes ilmoittaa käyttävänsä ruotsia säännöllisesti (vähintään kuukausittain). Kolmannes suomenkielisistä vastaajista ei käytä työssään lainkaan ruotsia ja toinen kolmannes vain satunnaisesti (jonkun kerran vuodessa). Englantia osaavista vastaajista suurin osa (71 %) käyttää tätä kieltä työssään säännöllisesti (vähintään kuukausittain). Vain 7 % selviää työstään täysin ilman englantia.”
– Sinikka Karjalainen & Tuula Lehtonen (toim.), 2005. Että osaa ja uskaltaa kommunikoida – akateemisissa ammateissa tarvittava kielitaito työntekijöiden ja työnantajien kuvaamana. Helsingin yliopiston kielikeskus.

Elinkeinoelämän keskusliiton lokakuussa 2006 julkistettu raportti Osaaminen kansainvälisessä palveluyhteiskunnassa toteaa: ”Lisääntyvä kansainvälisyys korostaa monipuolisen kielitaidon merkitystä. Venäjän kielen merkitys kasvaa entisestään. Monipuolisen kielitaidon opetukseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota kaikilla koulutusasteilla.”

Elinkeinoelämän keskusliiton syyskuussa 2007 julkistettu lausunto opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta vuosille 2007 - 2011 toteaa seuraavaa: ”Yleissivistävässä koulutuksessa tulee kielivalikoimaa monipuolistaa lisäämällä valinnan mahdollisuuksia erityisesti venäjän, saksan ja ranskan kielissä. Kielten opetus ja monipuolinen kielivalikoima on tärkeää myös ammatillisessa koulutuksessa.”

Fil. lis. Marjatta Huhdan tutkimus teollisuuden teknisten ja kaupallisten toimihenkilöiden kielitaidosta vuodelta 1999 toi esille seuraavat seikat:
– ruotsin kielen tarve pysyy ennallaan tai vähenee
– ranskan, saksan ja venäjän osaajia pitää saada heti paljon lisää

”Harva jaksaa aikuisena rämpiä alkeista tasolle, jolle olisi käyttöä työelämässä. 'Lukiolaisten kielivalikoimaa pitää kasvattaa', Huhta painottaa. Pakollinen ruotsin kieli sementoi valintoja liikaa. Luonnontieteitä painottavat nuoret saavat tavallisesti lukiosta mukaansa vain englannin ja ruotsin taidon, ja suhde jälkimmäiseen on usein nihkeä. Kolmen kielen opiskelu äidinkielen lisäksi vaatii jo lujan motivaation. Ongelma on erityisen polttava teknisillä aloilla, koska niille hakeutuvat yleensä karsastavat kielten pänttäämistä. Rajallinen energia pitäisi ohjata jo koulussa useammin saksaan, venäjään ja ranskaan, jotta jatkolle olisi pohjaa. – –.”
– Talouselämä / Anu Karttunen, 25/1999

Talouselämä-lehti kysyi tammikuussa 2006 Suomen 40:n suurimpiin kuuluvan yrityksen henkilöstön kehittämisestä vastaavalta johtajalta, mitä mieltä hän on johdon ja asiantuntijoiden osaamistarpeista. Talouselämä-lehti kysyi muun muassa, millaista liiketoiminnan osaamista sekä mitä henkilön taitoja ja ominaisuuksia yritykset tarvitsevat johto- ja asiantuntijatehtävissä Suomessa lähivuosina.

Talouselämä-lehden kyselyn tuloksissa vastattiin kysymykseen "Mitä kieliä pitää osata?" seuraavasti:

Vastauksia 40. Valittu viisi tärkeintä. Valintoja, kpl:

Englanti 39
Venäjä 29
Ruotsi 27
Saksa 22
Ranska 19
Espanja 11

Minusta onkin aika selvää, että englanti on kielitaitovalikoimaamme ajatellen välttämätön kieli – puhutaanpa talouden, tieteen ja tekniikan, politiikan, kulttuurin tai matkailun termein. Maailmankylässä, jossa elämme, ja jossa vuorovaikutus yhä enemmän tapahtuu mm. internettiä hyväksikäyttäem, kyläläisten on osattava englantia. Tämä pätee myös EU:ta ajatellen. Englanti kuuluu siis välttämättä kielitaitoomme – ja voi sanoa, että englannin osaaminen on tärkeä asia kaikille kansalaisillemme.
Kysymys: Onko englanti riittävä?
Mielestäni ei ollenkaan. Mielestäni pieni, kaupankäynnistä elävä kansakunta tarvitsee monien kielten osaamista. On selvää, että meillä pitää olla paljon nykyistä enemmän esimerkiksi naapurimaamme Venäjän kielen osaajia. Tarvitaan mm. kasvavien Aasian maiden – Kiinan – kielen ja kulttuurin tuntijoita jo ihan siitä syystä, että englanniksi voi kyllä ostaa, mutta myyminen vaatii asiakkaiden ajattelutavan ymmärtämistä, johon kieli on avain.”

– Pankinjohtaja Sinikka Salo, 11.5.2005, Eurooppalaisen kulttuurisäätiön seminaarissa Euroopankieli englanti – yhdentäjä vai yhdenmukaistava?

Eurooppa-tutkimuksen päivät toukokuussa 2006, Tampereen yliopisto. Tutkija Jukka Pietiläinen: "Kielitaidon kehitys Euroopan Unionissa".

Hyödyllisimmät kielet vanhoissa ja uusissa jäsenmaissa:
Maa: Suomi:
Hyödyllisin vieras kieli: englanti
Toiseksi hyödyllisin vieras kieli: saksa
Kolmanneksi hyödyllisin vieras kieli: ruotsi

EU-maat (suluissa osuus niistä, jotka eivät puhu ko. kieltä äidinkielenä):
englanti 78 % (90 %)
ranska 35 % (40 %)
saksa 31 % (39 %)
espanja 16 % (18 %)
italia 3 % (4 %)
venäjä 3 %

Pietiläinen, Jukka: Kielitaidon kehitys Euroopan Unionissa (PowerPoint-esitys)

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa toteutettiin 2004 – 2005 kielitaitokartoitus sosiaali- ja terveysalan organisaatioissa Pohjois-Karjalassa, koska sosiaali- ja terveysalan kielitaitotarpeita ei ole Suomessa aikaisemmin tutkittu. Tärkeimmät tarvittavat kielet näillä aloilla Pohjois-Karjalassa ovat englanti ja venäjä.

Sosiaali- ja terveysalan kielitaitotarpeet Pohjois-Karjalassa

"Terveydenhuollon alalta mainittakoon, että Kuopion yliopistossa kesäkuussa 1999 julkistetun väitöskirjan mukaan maahanmuuttajien terveydenhoitopalveluiden erityistarpeisiin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Terveydenhuollon työntekijöiden riittämätön kielitaito ja puutteet kulttuurientuntemuksessa ovat tutkimuksen paljastamia ongelmia. Joka kuudes tutkimuksen piiriin kuuluneista työntekijöistä katsoi asenteidensa olevan rasistisia."

Lähde: Ulkoasiainministeriö. Ihmisoikeudet

Seuraavat kommentit ovat Hoitajat.net-foorumilta, jossa aiheena oli kielitaito hoitotyössä (2006):

"Kaikki kielet, mitkä ovat oman äidinkielen lisäksi, ovat aina plussaa. Potilaita voi olla mistä vaan ja varsinkin venäjän osaamista tarvitaan."

"Mä olin ihan onnellinen kun terveyskeskuksessa hoitsuna ollessani oletin tarvitsevani ruotsia, mutta eihän sitä kukaan puhunut vaan kurdia, somaliaa, arabiaa, suahilia, utspekkia ja kaikkia niiden murteita!"

"Tällä leveysasteella venäjän osaamiselle ois tilausta, mutta kun ei nuo kielten opiskelut nappaa oikein ja ei ole ollut virallisesti helppoa mahdollisuutta moista opiskella niin on kyllä jäänyt."

"Meidän talossa on onneksi hyvä ja nopea tulkkipalvelu käytössa. Ei vielä ole tullut liian eksoottista kieltä vastaan, ettei saa tulkkia."

"Mäkin olen aika usein joutunut verestämään venäjän perustaitoja ja pari kertaa saksaakin, että kyllä siitä boonusta ja plussaa aina on."

Koska englannin ja venäjän merkitys tulee Pohjois-Karjalassa yritysten mukaan (kaikki sektorit) kasvamaan, ennustetaan kielten tärkeysjärjestyksen olevan Pohjois-Karjalassa tulevaisuudessa seuraava (Kari Sajavaara & Sauli Takala (toim.), 2004, 100. Kielikoulutus tienhaarassa.).

1) englanti
2) venäjä
3) saksa
4) ranska
5) ruotsi

Vaikka Pohjois-Karjalassa on vain pieni osa Suomen *työpaikoista, tulee edellä oleva kielten tärkeysjärjestys todennäköisesti koskemaan monia muitakin maakuntia Suomessa. Selvitys osoittaa lisäksi sen, että kielten tärkeysjärjestys on alueellista.

Esimerkiksi Itä-Suomessa pitäisi kiihkottomasti pystyä tarkastelemaan venäjän kielen asemaa suhteessa ruotsin kieleen. Jos koululaitos joutuu toimimaan vanhojen päätösten pohjalta, lapset joutuvat lukemaan sielläkin ruotsia, vaikka venäjän kieli olisi hyödyllisempää.”
– Ari Heikkinen, Vihreiden puoluesihteeri, HS Nyt-liite 47/2006

(*Avoimet työpaikat työvoimatoimistojen työnvälityksessä TE-keskuksittain elokuussa 2006: Pohjois-Karjala: 533, Uusimaa: 12 427. Lähde: Työministeriön työllisyyskatsaus.)

"Suomalaiset virkamiehet tuntevat hyvin anglosaksisen kulttuurin ja pitävät pohjoismaiden edustajien lisäksi englantia puhuvia EUmaiden edustajia (Iso-Britannia, Irlanti, Hollanti, Saksa) läheisimpinä yhteistyökumppaneinaan. Sen sijaan Ranska ja useimmat Välimeren maat jäävät suomalaisille virkamiehille vieraiksi. Ratkaisevaa näyttäisi olevan ranskan kielen osaaminen tai osaamattomuus: ranskaa osaamattomat virkamiehet ovat vain harvoin yhteydessä EU:n eteläisten jäsenvaltioiden edustajiin. Toisaalta ranskan osaamisellakaan ei aina ole merkitystä, koska monet EU:n eteläisten jäsenvaltioiden edustajista puhuvat vain äidinkieltään. Tutkimustulosten mukaan kielen osaaminen näyttäisi myös parantavan kielen edustaman kulttuurin ja siihen liittyvien ajattelu- ja toimintatapojen ymmärtämistä."

– Anu Sajavaara, 2000. Virkamies ja vieraat kielet. Virkamiesten kielikoulutuksen arviointihankkeen loppuraportti. Jyväskylän yliopisto, Soveltavan kielentutkimuksen keskus.

SUKOL: ”Suomalaisilla ei ole varaa asenteeseen 'vain englantia ja vähän toista kotimaista'.”

"Peruskoulun oppilaat valitsevat yhä harvemmin vapaaehtoisen tai valinnaisen kielen. Kahdeksannelta luokalta alkavan valinnaisen B-kielen (saksa, ranska, venäjä) opiskelijamäärä on romahtanut kymmenessä vuodessa lähes 40 prosentista 16,7 prosenttiin."

Koko SUKOL:n julkilausuma

SUKOL:n puheenjohtajan (2005) Raija Airion ilmoittama kanta: "SUKOL ei kyseenalaista Suomen vallitsevaa kielipoliittista tilannetta mitä tulee toiseen kotimaiseen kieleen." Sen sijaan, että SUKOL toimisi omien teesiensä mukaisesti ("Liiton tarkoituksena on toimia kieltenopetuksen edistämiseksi sekä kielitaidon parantamiseksi ja monipuolistamiseksi maassamme.") ja ottaisi kantaa Suomen vallitsevan kielipoliittisen tilanteen negatiiviseen vaikutukseen suomalaisten kielten osaamiselle, SUKOL yrittää saada suomalaiset opettelemaan kolmea vierasta kieltä (ks. KISU-projekti). Suurimmassa osassa EU-maita on kouluissa yksi pakollinen vieras kieli, joka yleensä on englanti. EU-maissa, joissa on kaksi pakollista vierasta kieltä, toinen pakollinen kieli on yleensä ranska tai saksa. EU suosittaa, että EU-maissa opiskeltaisiin kahta vierasta kieltä.

Projekteilla, joilla yritetään saada suomalaiset lukemaan koulussa kolmea vierasta kieltä, voidaan joksikin aikaa tilastoissa saada kielten lukijat kasvamaan. Opiskelujen kokonaistuotos ja osaaminen – edes kielten osaamisen kohdalta – ei kuitenkaan reaalisesti kasva. Ne opiskelijat, jotka eivät ole kielellisesti suuntautuneita, lukevat edelleen vain englantia ja ruotsia.

"Hakeuduttaessa yhteisvalintajärjestelmän kautta toisen asteen koulutukseen A2 ja B2 kielen heikko arvosana aiheutti sen, että oppilaat (erityisesti pojat) eivät päässeet haluamaansa toisen asteen koulutukseen."

Ruotsinkielisten määrä Suomessa on vähentynyt suhteellisesti puoleen sadassa vuodessa, ruotsinkieliset osaavat paremmin suomea kuin koskaan, käsite "pohjoismainen yhteistyö" on Neuvostoliiton hajoamisen ja EU:hun liittymisen myötä merkityksettömintä kuin koskaan, muiden kielten tarve lisääntyy jatkuvasti globalisaation myötä, mutta suomenkielisiltä vaaditaan vain entistä enemmän näyttöä ruotsin kielen taidosta (vuonna 2004 voimaan tullut kielilaki, poliisin uudet kielitaitovaatimukset jne.) ja Suomessa panostetaan ruotsin kieleen yhä vain enemmän (kielikylpyjen lisääminen, Ruotsin tuki ruotsin opetukselle Suomessa, Svenska nu -verkosto jne.).

Peruskoulun vuosiluokkien 7 – 9 kielten opiskelu vuonna 2004 (ruotsin kohdalla on mukana äidinkielenään ruotsia lukevat ). Lähde: Tilastokeskus (luvut pyöristetty).

Englanti 99 %
Ruotsi 98 %
Saksa 16 %
Ranska 8 %
Venäjä 1 %
Muut kielet alle 1 %

Lukiossa kielten opiskelu lisääntyy, eli B3-kielenä valitaan etenkin saksaa ja ranskaa ja jonkin verran venäjää, espanjaa ja italiaa. Vuonna 2004 koko lukion oppimäärän suorittaneista B2- tai B3-kielenä suoritti saksan opinnot 21,4, ranskan 11,6, espanjan 3,3 ja venäjän 1,7 prosenttia. Edes nämä luvut eivät vastaa Suomen työelämän tarpeita. Jotta saisimme riittävän kielitaidon omaavia henkilöitä työelämään, tulisi samaa kieltä voida lukea täysipainoisesti ja yhtäjaksoisesti peruskoulusta korkeakouluun. Suomen työelämä ei tarvitse kielten opiskelijoita vaan kielten osaajia.

”Opiskelen ruotsia pääaineena yliopistossa ja luultavasti minusta tulee ruotsin opettaja. Jos luokallani olisi motivoituneita oppilaita, olisin hyvilläni. Sivuaineeni on ranska. Osaan myös espanjaa.
Englannin arvoa maailmankielenä ei voi kyseenalaistaa, mutta se ei saa syrjäyttää muita kieliä. Euroopassa ei ole monia maita, joissa kaksi- tai useampikielisyys ei olisi normaali ilmiö. Esim. Espanjassa puhutaan espanjaa, katalaania, baskia ja galiciaa. Nämä kielet ovat virallisia niissä osissa maata, joissa kyseistä kieltä puhutaan ja sitä opiskellaan kouluissa espanjan lisäksi.
'Toisen kotimaisen kielen' taitoa vaaditaan haettaessa esim. kunta-alan työtä. Pidän kohtuullisena, kuten Sabina Forsblom totesi OBS:issa, jos työn hoitamisen välttämättömänä edellytyksenä pidetään toisen kotimaisen kielen hallintaa, ei sellaisen jolla ei ole ruotsin taitoa tule hakea virkaa.
Jos kajaanilainen koululainen haluaa myöhemmin elämässään työskennellä kaksikielisellä paikkakunnalla kunnan tai valtion palveluksessa, tulee hänen osata ruotsia. Kannatan vapaaehtoisuutta, mutta oppilaille on tehtävä selväksi valintojensa seuraukset ruotsin opiskelun suhteen.”
– Nimim. "Eläköön monikielisyys!", FST:n OBS-ohjelman Internet-sivu, marraskuu 2006

Esimerkiksi saksan, venäjän, ranskan ja espanjan kielet kannattavat toisenlaisia arvoja [kuin anglosaksinen kulttuuritraditio]. Ne puhuttelevat minua enemmän. Näiden kielten kantamat arvot ovat filosofisia; niissä on syvällisyyttä ja estetiikkaa ja niihin sisältyy kunnioittamista, arvostamista, kauneutta, hyvyyttä ja jaloutta.”
– Professori Matti Klinge haluaisi murtaa englannin ylivallan

Lue myös: Julkkikset kertovat kielistä

Katso Linkit-sivulta Pakolliset vieraat kielet Euroopan maiden kouluopetuksessa sekä Tietoa kielistä ja kielten opiskelusta

Sivun alkuun