Pakkoruotsi.net - Kielellisen demokratian ja sivistyksen puolesta  
 

 Suomen kielipolitiikka ja kieltenopetus

 
Etusivu
Pakkoruotsin ajajat
Pakkoruotsin perustelujen tarkastelua
Suomen työelämän tarvitsemat kielet
Onko Suomi kaksikielinen maa?
Suomen kielipolitiikka vs. demokratia
Kielten opiskelu kouluissa
Ruotsinkieliset kiintiöt kouluissa
Ketkä haluavat muutosta?
Keinotekoisen kaksikielisyyden kustannukset
Median sensuuri
Ruotsalainen Kansanpuolue
Miksi pakollinen ruotsi?
Kielikylpyopetus
Pohjanmaa
KIEPO-projekti
Vain toimimalla voit vaikuttaa!
Uutiset ja kannanotot
Linkit
Info
Yhteydenotto

 

 
Kielivalinnat ja kielten opiskelu

Ote emeritusprofessori Kari Sajavaaran artikkelista "Kielivalinnat ja kielten opiskelu". Artikkeli on ilmestynyt teoksessa Riikka Alanen, Hannele Dufva & Katja Mäntylä (toim.), 2006. "Kielen päällä. Näkökulmia kieleen ja kielenkäyttöön." Jyväskylän yliopisto, Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Lihavoinnit lisätty.

Kielet vetoavat oppilaisiin eri tavoin. Suhtautuminen englantiin on selvästi erilainen kuin muihin kieliin. Peruskoululaisista 98 % opiskelee englantia A-kielenä. Julkusen (1998: 73-76) mukaan vanhempien tai kavereiden mielipiteillä ei ole paljonkaan vaikutusta englannin valintaan. Englanti on nykyisin niin monimuotoisesti esillä suomalaisten jokapäiväisessä elämässä, erityisesti mediassa ja nuorisokulttuurissa, että englannin suosiota oppilaiden keskuudessa ei ole tarpeen ihmetellä. Englanti on kansainvälisen viestinnän ykköskieli (ks. esim. Sajavaara 2002). Sen merkitystä ei myöskään pitäisi liioitella, sillä monissa osissa maailmaa, jopa Eurooppaakin, englantia osataan kovin vähän. Vieraita kieliä ei sinänsä monissa Euroopan maissa vielä osata kovinkaan yleisesti. Suomalaisen yhteiskunnan kannalta pelkkään englantiin tukeutuminen olisi kohtalokasta. Muiden kielten kuin englannin hyvä taito voi olla erinomainen etu työmarkkinoilla, vaikka englannin osaamista voidaankin pitää lähes välttämättömänä.

Sukupuolten välisten erojen tasoittuminen englannin kielen oppimistuloksissa osoittaa englannin saavuttaneen eräänlaisen 'toisen' kielen aseman. Se ei ole enää vieras kieli samalla tavoin kuin saksa, ranska tai venäjä. Englantia on runsaasti tarjolla yhteyksissä, joissa sen käyttö koetaan merkitykselliseksi ja mielekkääksi, jolloin kieli avautuu tarkoituksenmukaiseksi yhteydenpidon välineeksi myös pojille. Pojat eivät ilmeisestikään ole samalla tavoin kuin tytöt kiinnostuneita kielen opiskelusta joistakin integratiivisista syistä tai pelkästä kieliin kohdistuvasta mielenkiinnosta, vaan kielestä on tullut heille selvemmin toiminnan välikappale. Ruotsi, saksa ja ranska sen sijaan tulevat usein valituiksi siksi, että kaverit ovat lähdössä näitä kieliä opiskelemaan. Kotitaustan vaikutus on myös merkittävä. Muutoin eri kielten valintaan vaikuttavat hyvin erilaiset syyt.

Ruotsi suomenkielisille ja suomi ruotsinkielisille ovat poikkeusasemassa, koska toisen kotimaisen kielen opiskelu on pakollista peruskoulussa ja lukiossa. Jos ruotsin kieli ei ole A1-kielenä (oppilaista 1,2 %) tai A2-kielenä (oppilaista 8,1 %), ruotsin opiskelu alkaa pakollisena 7. luokalta. Kun vain hieman yli 15 % oppilaista opiskelee pakollista suomea tai ruotsia A1- tai A2-kielenä, ruotsi jää peruskoulun osalta kolmivuotisen, 7.– 8. luokalla tapahtuvan opiskelun varaan peräti lähes 85 %:lta peruskoulun oppilaista. Ei oikeastaan siis ole mikään ihme, että ruotsin oppimistulokset peruskoulun päättyessä eivät ole kovin hyvät (Pohjola 2004:261; Tuokko 2002). Ruotsin kielen pakollisuutta perustellaan lähinnä yhteiskunnallisista ja akateemisista lähtökohdista. Näitä ovat mm. vetoaminen yhteiseen kulttuuriperintöön, Suomen historiallisen kehityksen ymmärtäminen, lähinaapurius Ruotsin kanssa, ruotsin asema toisena kansalliskielenä, pohjoismaisen yhteistyön helpottaminen ja oman maan tuntemuksen kasvattaminen seuraamalla ruotsinkielisten keskistä vuorovaikutusta heidän omalla kielellään (Stenbäck 2003:43-44). Neljä viidestä peruskoululaisesta ja yhtä moni heidän vanhemmistaan on esittänyt Nikin (1998:40-41) tutkimuksessa toisen kotimaisen kielen opiskelun tekemistä vapaaehtoiseksi.

Oma merkityksensä ruotsin kielen opiskelussa on sillä, että valtion ja kunnan palveluksessa olevilta vaaditaan tehtävien luonteesta ja toimintaympäristön kielitilanteesta riippuva osoitus toisen kotimaisen kielen taidosta. Korkeakoulututkintoa edellyttäviin virkoihin tarvitaan kaksikielisellä kielialueella todistus hyvästä toisen kotimaisen kielen taidosta. Tämän taidon osoittaminen kuuluu nykyisin kaikkiin korkeakoulututkintoihin. Uusi kielilaki ei kuitenkaan sinänsä edellytä, että virastoissa koko henkilökunta kykenisi palvelemaan asiakkaita toisella kotimaisella kielellä. Perusajatuksena on, että virastoissa voi saada palvelua omalla kielellään.

Ruotsin osalta suurin pulma ei suoranaisesti ole opiskelun pakollisuus, vaan se, että sekä peruskoulun päätösvaiheessa että ylioppilastutkinnossa ruotsin kielen oppimistulokset ovat hälyttävän heikot, mihin osaltaan pakollisuus on varmasti vaikuttamassa. Toisen kotimaisen kielen määrääminen pakolliseksi sekä peruskoulussa että lukiossa on ollut poliittinen ratkaisu, jota tehtäessä ei ole otettu huomioon pedagogisia tai koulutuspoliittisia näkökohtia (Lappalainen 1985:159; Nikki 1998:40). Nikki teki laajan yleissuunnitelman toimeenpanoon kohdistuneen tutkimuksensa jo kymmenen vuotta sitten vuosina 1988 – 1994. Sen tuloksia voidaan kuitenkin ruotsin kielen osalta pitää edelleen pätevinä. Se antaa selviä viitteitä siitä, että huomattava osa suomenkielisistä oppilaista, erityisesti pojista, ei ole kovin motivoituneita opiskelemaan ruotsia. Nikin aineisto osoittaa myös selvästi, että ruotsin opiskelu ei suinkaan loppuisi, jos toinen kotimainen kieli tehtäisiin valinnaiseksi samalla tavoin kuin muut oppilaalle vieraat kielet.

Valinnaisuuden vaikutuksista on saatu myös tietoa kokeilusta, jossa joissakin lukioissa (29 lukiossa vuodesta 1995 ja 57:ssä vuodesta 2003) ainoastaan äidinkieli on ollut ylioppilaskirjoituksissa kaikille pakollinen koe ja kolme muuta ylioppilastutkintoon välttämättä vaadittavan koetta on voinut valita toisen kotimaisen kielen, vieraan kielen, matematiikan ja reaalin joukosta. Vain noin 15 % kokeiluun osallistuneista jätti toisen kotimaisen kielen kokeen kirjoittamatta. Koulujen välillä oli kuitenkin huomattavia eroja ruotsin kielen valinnassa, ja pojat jättivät ruotsin kirjoittamatta useammin kuin tytöt. Lisäksi on ollut havaittavissa, että kokeilun aikana osallistuminen ruotsin kokeeseen on jossakin määrin vähentynyt. Lienee odotettavissa, että valintamahdollisuuden laajentaminen kaikkiin kouluihin vuodesta 2005 alkaen vähentää ruotsin kirjoittamista jonkin verran nykyisestä. Vuonna 2005 supistus oli 10 %, ja keväällä 2006 kirjoittajien määrä väheni edelleen 2200:lla. Mahdollisuus jättää ruotsi kirjoittamatta saattaa myös lisätä halua osallistua valinnaisten kielten kokeisiin.

Jos päätös ruotsin opiskelusta olisi oppilaiden oma, opiskelumotivaatio olisi todennäköisesti huomattavasti korkeampi ja ruotsin opiskelun kokonaistuotoksen voisi odottaa olevan merkittävästi parempi kuin nykyisin. Eri tutkimukset (esim. Nikki 1998; Julkunen 1998) osoittavat, että oppilaiden asennoitumiseen jonkin tietyn kielen opiskelua kohtaan vaikuttavat ensisijaisesti heidän henkilökohtaiset tavoitteensa ja käsityksensä kyseisen kielen merkityksestä omalla kohdallaan. Kaksikielisiä alueita lukuun ottamatta suurella osalla suomenkielisiä on vain vähän arkielämäkokemuksia ruotsin kielen käytöstä.

Euroopan unionin koulutuspoliittisissa tavoitteissa edellytetään kahden kielen opiskelua äidinkielen lisäksi. Suomessa tämä jo toteutuu siinä, että pakollisen A1-kielen lisäksi jokainen suomenkielinen peruskoululainen opiskelee toista kotimaista kieltä ruotsia. Englannin kieli kuuluu nykyisin lähes poikkeuksetta kaikkien oppilaiden ohjelmaan A-kielenä. Käytännössä suomenkielisillä oppilailla on siis kaksi pakollista kieltä. Muiden kielten aseman parantamiseen tarvitaan erilaisia keinoja, jotka laajentavat yksittäisten oppilaiden kieliohjelmaa, mikäli oppilailla riittää tahtoa tai innostusta. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisiksi suomalaisten peruskoululaisten ja lukiolaisten kielivalinnat muotoutuisivat, jos toisen kotimaisen kielen opiskelu ei olisi pakollista.

 

Artikkeleita
muualta
Artikkeli-
kokoelma
Mielipide-
kirjoituksia
Eurooppalaisen Suomen kielipolitiikka
Kielivalinnat ja kielten opiskelu
Vuosituhat on vaihtunut...
Pienen pieni uutinen
Pakkoruotsia tyhmille suomalaisille
Varastettu ilo
Oppi kaksi-
kielisyydestä
Kuihtuvan puun strategia
In Finland, a battle of the tongues
Borde svenskan göras frivillig?

 

 
www.pakkoruotsi.net