Pakkoruotsi.net - Kielellisen demokratian ja sivistyksen puolesta  
 

Suomen kielipolitiikka ja kieltenopetus

 
Etusivu
Pakkoruotsin ajajat
Pakkoruotsin perustelujen tarkastelua
Suomen työelämän tarvitsemat kielet
Onko Suomi kaksikielinen maa?
Suomen kielipolitiikka vs. demokratia
Kielten opiskelu kouluissa
Ruotsinkieliset kiintiöt kouluissa
Ketkä haluavat muutosta?
Keinotekoisen kaksikielisyyden kustannukset
Median sensuuri
Ruotsalainen Kansanpuolue
Miksi pakollinen ruotsi?
Kielikylpyopetus
Pohjanmaa
KIEPO-projekti
Vain toimimalla voit vaikuttaa!
Uutiset ja kannanotot
Linkit
Info
Yhteydenotto

 

 
Vuosituhat on vaihtunut, kielipolitiikka pysyy 70-luvulla

Jouduttuani viime keväänä istumaan läpi yliopiston pakollisen ruotsinkurssin kiinnostuin jälleen kerran aiheesta, jonka luulin jo jääneen armeliaasti menneisyyteeni - pakkoruotsin opettamisesta ja sen perusteluista. Julkista kansalaiskeskustelua aiheesta ei ole, mutta netissä siitä puhutaan sitäkin enemmän. En voinut kuin järkyttyneenä todeta, miten heppoisin perustein ihmiset pakollista ruotsin kielen opetusta puolustivat.

Yleisin puolustuksen kommentti oli, että onhan kouluissa myös pakkomatematiikka ja pakkobiologia ja monta muuta pakkoainetta. Surkuhupaisinta on, että muistan kuulleeni tämän saman perustelun myös presidenttiehdokkaan suusta takavuosien vaalikeskustelussa, eikä sitä mitenkään kyseenalaistettu. Tällainen vertaus osoittaa hämmentävää suhteellisuudentajun puutetta tai tahallista älyllistä epärehellisyyttä. Matematiikka, biologia, maantieto ja useimmat muut kouluaineet kuuluvat opetusohjelmaan kouluissa ympäri maailmaa, minkä lisäksi ne ovat suoraan sovellettavissa kaikkialla. Kyseisiä aineita voidaan pitää todellisina yleissivistävinä aineina, eivätkä ne todellakaan ole verrattavissa suomenruotsin kaltaiseen pieneen kieleen.

Toinen yleinen perustelu oli, että onhan suomenruotsalaiselle vähemmistölle turvattava oikeus hoitaa asiansa omalla kielellään. Tätä tuskin on kukaan kiistämässä, mutta kun nykyistä toteutustapaa alkaa tarkastelemaan, sen matematiikka osoittautuu varsin mielenkiintoiseksi. Suomessa on noin 5,2 miljoonaa asukasta, joista suomenruotsalaisia on noin 290,000. Idealisoidussa tilanteessa jokaista suomenruotsalaista kohti olisi siis 16 ruotsia puhuvaa suomalaista. Suomenruotsalaisista kuitenkin arviolta vain noin kolmannes osaa huonosti tai ei ollenkaan suomea, jolloin jokaista ruotsinkielistä ummikkoa kohden olisi lähes viisikymmentä ruotsia opiskellutta suomalaista, joista valtaenemmistö ei ikinä joutuisi puhumaan sanaakaan ruotsia. Tämä on järkyttävää opiskeluajan tuhlausta, etenkin kun keskimääräisen suomalaisen suurella vaivalla ja kalliilla rahalla hankittu ruotsintaito taantuu käytön puutteessa parissa vuodessa "tak-vassokuu"-linjalle. Suomessa vieraiden kielien puhujilla on oikeus saada tulkkausapua virallisten asioiden hoitamiseen esimerkiksi sairaaloissa ja virastoissa. Kumpikohan tulisi valtiolle halvemmaksi - peruskoulun, keskiasteen ja korkeakoulut käsittävän opetusverkoston ylläpitäminen ja olemattoman ruotsintaidon opettaminen koko kansalle, vaiko muutaman sadan tai tuhannen tulkin palkkaaminen niiden kuntien virastoihin, joiden väestö ei ole kaksikielistä? Kuulemieni arvioiden mukaan ruotsin opetuksen hinta on noin 4000 markkaa per päivä per suomenruotsalainen, josta kertyy vuodessa melko muhkea summa. Mikäli pakkoruotsi poistuu, Suomesta eivät todellakaan lopu ruotsia osaavat ihmiset. Ne jotka kyseistä kieltä ammatissaan tarvitsevat opiskelevat sitä edelleen, vieläpä varmasti paljon paremmalla motivaatiolla ja tuloksilla kuin nyt.

Huvittavimman perustelun palkinnon voittaa se väite, että ruotsi olisi helppo kieli oppia ja sen jälkeen muiden vieraiden kielien, kuten saksan, oppiminen on paljon helpompaa. Kuten kaikki varmasti ruotsintunneiltaan muistavat, ruotsi on epäsäännöllisine verbeineen ja prepositioineen aivan yhtä vaikea kuin mikä tahansa muu germaaninen kieli. Väite ruotsin helppoudesta perustuu siihen virheelliseen oletukseen, että ruotsi olisi kaikille suomalaisille jotenkin automaattisen tuttu kieli. Tosiseikka on, että suurimmalle osalle suomalaisista ruotsi on nykyisin aivan yhtä vieras kieli kuin vaikkapa saksa, venäjä tai englanti. Se aika, jolloin ruotsi oli käytännön pakosta ensimmäinen vieras kieli, on kaukana menneisyydessä. Nykyään hallinto ei enää ole ruotsinkielistä ja ulkomaille lähdetään muuallekin kuin Ruottiin ja Ameriikkaan, joten keskimääräinen suomalainen törmää ruotsin kieleen lähinnä vain maitotölkin kyljen tuoteselosteessa. Ruotsin kielen asettaminen jonkinlaiseksi porttikieleksi muiden kielien opiskeluun on jälleen älyllistä epärehellisyyttä. Minkä tahansa germaanisen kielen opiskelu helpottaa toisten germaanisten kielten oppimista, ja hyödyllisempää olisikin opiskella toisena vieraana kielenä esimerkiksi saksaa, jonka puhujia on Euroopassa yli sata miljoonaa, ja jonka avulla halukkaat oppisivat ruotsin helpommin. Mikäli opetellaan ensin pikkukieli että opittaisiin maailmankieli, mennään niin sanotusti perse edellä puuhun.

Myös väite siitä, että Suomessa ei tule työelämässä toimeen mikäli ei osaa ruotsia, on varsin heikolla pohjalla. Totta on, että mikäli haluaa palveluammattiin rannikkoalueelle, ruotsi on erittäin hyödyllinen kieli, mutta esimerkiksi virkamiesruotsi on järkyttävä jäänne menneisyydestä. Nykyisessä tilanteessa jokaisen rovaniemeläisen virkamiehen pitää osata ruotsia siltä varalta, että hänelle tulisi pari kertaa vuodessa suomenruotsalainen asiakas, joka vielä todennäköisesti osaisi suomea. Suurin osa väestöstä ei tarvitse työssään ruotsia yhtään mihinkään, ja on perusteltua olettaa, että motivoitunut ja ammattiaan varten ruotsin kieltä opiskeleva henkilö saavuttaa vuodessa vähintään yhtä hyvän kielitaidon kuin kieltä pakolla vuosia tankanneet – kaiken lisäksi halvemmalla ja ilman ruotsin opiskeluun nykyisin liittyvää vastenmielisyyttä. Hauskana anekdoottina mainittakoon, että kysellessäni kuinka paljon ihmiset lähipiirissäni käyttävät ruotsia työssään, sain kuulla että eräässä helsinkiläisessä firmassa oli erikseen kielletty ruotsin puhuminen ruotsalaisten asiakkaiden kanssa siksi, että molemmat osapuolet olisivat samassa asemassa eikä väärinkäsityksiä syntyisi.

Viimeinen pitämättömistä perusteista on se, että suomi on kaksikielinen maa ja pakollisen ruotsin opettamisen lakkauttaminen vieraannuttaisi suomenkielisen väestön suomenruotsalaisista. Suomi on kylläkin perustuslain mukaan kaksikielinen maa, mutta tämä ei todellakaan minkään lain tulkinnan mukaan tarkoita sitä, että kaikki suomalaiset olisivat kaksikielisiä, tai että heitä siihen pitäisi pakottaa. Turun yliopistossa vuonna 1998 tehdyn tutkimuksen mukaan noin 14 % 9-luokkalaisista tytöistä ja jopa 40 % pojista suhtautuu vihamielisesti ruotsinkieliseen väestöön. Tutkimuksen tuloksia kuitenkin tulkittiin varsin mielenkiintoisesti. Tutkijan mukaan pakkoruotsi saattaa ylläpitää yhteiskuntarauhaa, ja tämä päätelmä tehtiin sen perusteella, että rannikkoalueen nuoret suhtautuivat ruotsinkieliseen väestöön sisämaan nuoria positiivisemmin. Kun otetaan huomioon, että rannikkoalueet ovat ruotsinkielistä aluetta jossa nuorilla on vahvoja kontakteja suomenruotsalaiseen kansanosaan ja että murskaavalle enemmistölle sisämaan nuorista ainoa kosketus suomenruotsalaiseen kulttuuriin ovat Muumit ja pakolla opetettu ruotsin kieli, tutkimustenkin mukaan koulun inhotuin ja eniten reputetuin aine, voidaankin miettiä mistä sisämaan asukkaiden ruotsivastaisuus oikeastaan johtuu. Olisi syytä pohtia, olisiko suomenruotsalaisen kulttuurin esittelyyn parempiakin kanavia kuin pakollinen ruotsin opettaminen.

Nämä perustelut olivat osapuilleen ainoita vakavasti otettavia, mutta niiden lisäksi eri yhteyksissä on tullut esille sellaisia loogisuuden kukkasia kuin "kaikkien pitää opetella ruotsia, jotta he pystyisivät lukemaan suomenruotsalaista kirjallisuutta alkukielellä", "kaikkien pitää opetella ruotsia, koska minullakin on ainoastaan ruotsia puhuva mummo Pohjanmaalla", "kaikkien pitää opetella ruotsia, jotta he voisivat tehdä sukututkimusta", "kyllä ruotsin kieli kuuluu olennaisesti myös itäsuomalaisten identiteettiin" ja "kaikkien pitää opetella ruotsia, koska minäkin löysin aviopuolisoni Ruotsista". Näitä en edes vaivaudu kommentoimaan. "Onhan suomenruotsalaisillakin koulussa pakkosuomi" on myös usein kuultu kommentti, jota yritetään käyttää perusteluna tai oikeutuksena pakkoruotsin puolesta. Omasta puolestani pakkosuomen voisi saman tien lakkauttaa ruotsinkielisiltä, mutta mikäli joku ei suostu opettelemaan kotimaansa valtakieltä, jota puhuu 95 % väestöstä, se on mielestäni - tylysti sanottuna - ihan omaa tyhmyyttä.

Omakohtaisesti huomasin kipeimmin pakkoruotsin vaikutukset vietettyäni kuukauden kurssilla, jonka osallistujat edustivat kolmeakymmentäkahdeksaa eri kansallisuutta. Suuri osa näistä 20 - 30 ikävuoden välillä olevista ihmisistä puhui oman äidinkielensä sekä englannin lisäksi esimerkiksi saksaa, ranskaa tai espanjaa, jotka suomalaisille ovat yleensä kolmansia vieraita kieliä, jos niitä on ylipäätänsä tullut opiskeltua. Heidän rinnallaan sain tuntea itseni hieman kielipuoleksi, vaikka pakkoruotsin lisäksi kolmea vierasta kieltä olenkin opiskellut. Olisin kyllä suonut, että ruotsin itäisen murteen sijaan olisin opiskellut samat viisi vuotta jotain suurta kieltä, jolle oikeasti löytyy maailmalla käyttöä. Kouluruotsilla ei tahdo tulla toimeen edes Ruotsissa, eivätkä oppilaat välttämättä tiedä, että kouluissa opetettava kieli on nimenomaan Suomen rannikkoalueiden murretta, jolla jotkut suomenruotsalaisetkaan eivät pärjää riikinruotsia puhuvien Ruotsin ruotsalaisten kanssa. Kertoessani Suomen kieltenopetuksen tilasta muille kurssilaisille, heidän reaktionsa vaihtelivat kummastuksesta epäuskoiseen huvittumiseen, aivan ilman provosointia.

Tämä kirjoitus ei ole missään nimessä suunnattu Ruotsia, suomenruotsalaisia tai ruotsin kieltä vastaan, vaan tämä on aatteellisesti riippumaton kannanotto vapaaehtoisen ruotsinopiskelun puolesta. Suomenruotsalaisilla on samanlainen oikeus käyttää äidinkieltään kuin muillakin suomalaisilla ja kaksikielisyys on Suomelle rikkaus, mutta pakkoruotsi on pelkkä yhteinen taakka. Se on kallista, se vie resursseja hyödyllisempien asioiden opiskelemiselta ja kaksi kolmesta suomalaisesta haluaisi siitä eroon. Kun asia on tullut puheeksi erityisesti nuorten suomenruotsalaisten kanssa, monet heistä ovat kertoneet vastustavansa itsekin pakollista ruotsin opetusta ja huomauttaneet, että nykyisin suurin osa nuorista suomenruotsalaisista puhuu erittäin hyvää suomea. Pakkoruotsin lietsoma "hurriviha" ei palvele ketään, kaikista vähiten suomenruotsalaisia. Uskonkin, että sen hetken jälkeen kun asiasta avataan julkinen kansalaiskeskustelu, pakollinen ruotsin opetus päätyy parissa vuodessa siihen historian romukoppaan mihin se kuuluukin.

Janos Honkonen
HuK kieliteknologia
2001

Lihavoinnit Pakkoruotsi.net.

 

Artikkeleita
muualta
Artikkeli-
kokoelma
Mielipide-
kirjoituksia
Eurooppalaisen Suomen kielipolitiikka
Kielivalinnat ja kielten opiskelu
Vuosituhat on vaihtunut...
Pienen pieni uutinen
Pakkoruotsia tyhmille suomalaisille
Varastettu ilo
Oppi kaksi-
kielisyydestä
Kuihtuvan puun strategia
In Finland, a battle of the tongues
Borde svenskan göras frivillig?

 

 
www.pakkoruotsi.net